How I wish I could take you with me now!

Take away -kahvit ja muut kylmät ja kuumat juomat tuntuvat olevan sukupolveni ja kaupunkilaisuuden symboli.
Aamulla saapuessani Helsinkiin (ja hakiessani smoothien, mukaan, tottakai) tykkään laskeskella ihmisen kahvikuppeja – pääosin R-kioskin, muutamilla Robert’s Coffeen. Niitä näkee, matkalla asemalta Kamppiin, useita kymmeniä. Tähän saldoon sitten lisäksi me kylmillä juomilla hulluttelijat.

Muistan, kun 2007 aloitin opiskelun Pasilan HAAGA-HELIAssa. Aikuisuuden ja oman varallisuuden symbolina oli jo tuolloin alakerran Amicasta napattu kahvikuppi. Ehdottomasti kannen kanssa (eihän tätä luontoa muuten saada tuhottua!).

Me kolmekymppiset hörpimme pääosin suodatinkahvia, teetä ja smoothieita – kymmenen vuotta nuorempiin katsottuna näkyy muovimukien kruununa kermavaahto- ja suklaakastikeläjät.

Ei tää väärin oo, onhan se nyt hauskaa olla aikuinen ja kaupunkilainen. Kertakäyttökulutus kunniaan (kai?).

Ei muuten näy Mäntsälän asemalla take away -mukeja. Muutama tumbleri, joo. Mutta ei se luonto niillä ainakaan tuhoudu – niitähän voi käyttää monesti!


PS Kuiten mattopostauksestani huomaa, olen valitettavan epävihreä. Kuitenkin jotkut omat tottumukset, kuten lattet ja smoothiet ja kapselikeitinkahvit saavat välillä sen pienen palan omaatuntoani, jota en ole vielä vaientanut, nalkuttamaan.