Your ass belongs to me now!

Saako uudesta Musesta olla pitämättä?

Aloin pohtia tätä tosissani, kun Musen The 2nd Law albumi ilmestyi. Tuntui, että levy sai hirveää hypetystä vaikka sisältö ei mielestäni sitä ansainnut.

The Resistance oli vielä kokonaisuutena erinomainen ja sisälsi kaikenlisäksi muutamia kunnon helmia (MK Ultra, Unnatural Selection, Guiding Light). Odotukset olivat siten The 2nd Lawinkin kohdalla korkealla. Mutta ei voi kauhalla ottaa jos lusikalla annetaan – levyhän oli ihan täyttä skeidaa. Survival ja Madness saavat pääosin pään kipeäksi ja loppulevyltäkään ei yksikään biisi päätynyt vakisoittoon.

No, yksi hairahdus toki sallitaan, joten Dronesilta uskalsi vielä odottaa jotain – onhan Matthew Bellamylla takana ero, josta olisi voinut raapia hyvääkin energiaa levyn tekoon. No, toisin kävi. Kuuntelin Dronesin tänään läpi oikein ajatuksen kanssa ja yksittäisiä biisejä olen kuunnellut sitä mukaa kun niitä on julkaistu. Sävelkulut toistavat Musen aiempia biisejä, sanoitukset kuulostavat teiniangstissa kirjoitetuilta ja Matthewn ääni ei kanna entiseen tapaansa. (Aikoinaan muse.mu -forumilla pyöri linkki aivan mahtavaan lyriikkageneraattoriin, jonka käyttöön jopa Matt itse tuntuu alentuneen 😉

Minä en pidä uudesta Musesta ja voin sen selkä suorassa sanoa. Uudelta Drones-levyltä pistin Spotifyssa plussan yhdelle kappaleelle (Revolt) – toki sekin on enemmän kuin mitä The 2nd Lawlta listalle jäi. Toki samalla kun inhoni tässä julistan, saan monet haukut niskaani, koska Muse tuntuu yhtyeenä olevan niin pyhä, että moitteen sijaa ei saisi löytyä.

Mainokset

Viva la Vida!

Edellisestä postauksesta saatiin hyvä startti lempparibiiseihin ja kun Spotify nyt niitä putkeen mulle mukavasti syytää, niin listataanpa muutamia ja linkataankin pari.

Musiikkimakunihan on, kuten aiemmin kerroinkin, hyvin Manic Street Preacherseihin painottunutta 😉 Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö arvostaisi useita muitakin yhtyeitä! 😀

Hauskaa on se, että listaukset lempibändeistä ja lempibiiseisestä eroavat toisistaan noin niinkuin artistirintamaa ajatellen hyvinkin paljon. En missään nimessä sanoisi Regina Spektoria tai Coldplayta lempiartistikseni, mutta parhaiden biisien listalle pääsevät molemmat.

Niin, listaa siis:

  • Coldplay – Viva la Vida (FORKin esittämänä vielä parempi!!)
  • Regina Spektor – Call them Brothers
  • (Adele and) The Racounteurs – Many Shades of Black
  • Amy McDonald – This is Life
  • Radiohead – A Wolf at the Door
  • Pariisin Kevät – Saari
  • Muse – MK Ultra
  • Waldeck – Memories
  • Gypsy and the Cat – Piper’s Song
  • The Strokes – Call it Fate, Call it Karma
  • Red Hot Chili Peppers – Road Trippin’
  • Kings of Leon – Sex on Fire
  • Mark Lanegan & Isobel Campbell – Come Undone
  • Beirut – Nantes

Kuunnellaanpa muutama:

Piper’s Song on tässä Remixinä, mut tää on aivan mahtava remix ja alkup. versio löytyy mm. Spotifystä ja toki YouTubestakin!