Kesäloma kotiseutumatkaillen

Kesäloma tuo erinomaisen mahdollisuuden uuden kotikaupungin helmien metsästämiseen. Koska nyt on KESÄ, tärkeintä on toki löytää uimarannat. 

Mäntsälän keskusta-alueella ei uimapaikkoja ole, mutta kymmenen kilometrin säteellä on jo muutama, hieman kauempana vielä paljon enemmän! 

Aloitimme tutustumisen Nummisten uimarannalta. Tämä ihana uimaranta on kosken läheisyydessä ja todella pittoreski paikka. Kunta tarjoaa jopa grillaajille polttopuut, aika ihanaa! Numminenhan on osa Mäntsälää ja matkaa tälle rannalle Mäntsälän keskustasta on n. 10 km. Vedenlaatu ainakin nyt kesällä 2016 oli saanut huippuarvostelut. Kosken läheisyys toki pitää veden virtaamassa ja siten puhtaampanakin!


Tänään kokeilimme Orimattilan Kalliojärveä. Upea, yhdeltä reunaltaan kallioinen hiekkapohjainen järvi. Hyvin ylläpidetty, löytyy pukukopit, vessat, hyppytorni ja jätskikiskakin! Mäntsälästä matkaa on reilut 30 km, mutta kannattaa lähteä retkimielellä ja nauttia matkanvarrella mm. hulmuavista viljapelloista. Reitiltä löytyy myös tuottajatori ja Orimattilan puolelta saa ostettua lähes kotitekoisia lihapiirakoitakin. 

Kalliojärvi on hyvin pidetty uimarantakokonaisuus, johon perheet tulivat selvästi viettämään pitkää päivää 🙂

Mainokset

Ojasta noustaan

Kuljin tänään ensimmäistä arkipäivää töihin Mäntsälästä Helsinkiin. Vaikka Mäntsälä nyt ei ole mikään skutsin perikuvamääritelmä, on se selvästi maalaisin paikka, jossa itse olen asunut.

Junamatkalla oli hauskaa huomata, kuinka kiireentuntu alkaa Keravalta. Sattumalta Kerava on myös ensimmäinen HSL-alueen kunta.

Itse kuljin Keravalta Helsinkiin joka arkipäivä 2007 – 2015. Joka aamu asemalla oli sama tunnelma. Laiturilla ennakkotaisteltiin junassa olevista muutamista vapaista istumapaikoista. Junaan sisälle mentiin mumisten ja kyynärpäätekniikalla.

Toisin on meillä maalla.

Asemalla hymyillään ja seisoskellaan rauhassa ja junaan mennään nätisti ja tunkematta. Toki myös istumapaikkoja riittää kaikille, kun ennen Mäntsälää juna pysähtyy vain Lahdessa.

Tää tekee mulle hyvää. Ehkä opin itsekin rauhoittumaan ja vähemmän aggresiiviseksi.

Homeward bound

27,5 vuottani keravalaisena saivat tänään päätöksen. Tästä päivästä lähtien olen virallisesti mäntsäläläinen ja omistan oman pikku tonttini tästä kauniista kaupungista. 

Itse olen syntyperäinen keravalainen, vanhempani sen sijaan eivät. Espoolainen äiti ja jyväskyläläinen iskä päätyivät Keravalle harppi-ja-kartta -tekniikalla, eli tutkimalla kartalta, kuinka kauas Helsingistä joutuvat, jotta on varaa asua radan varrella sopivan kokoisessa, saunallisessa kämpässä. 

Kun isi ja äiti erosivat vuonna -91, jäätiin kuitenkin äiti, Jussi ja mä Keravalle budjaamaan. Ja hyvä niin! 

Kerava oli mulle mitä parhain kaupunki kasvaa, elää ja aikuistua. 

Keravalla mm.

  • Kävin kouluni lukioon asti
  • Kirjoitin kolme L:ää ja kolme E:tä
  • Koin ensisuudelmani
  • Seurustelin ensimmäistä kertaa
  • Sain ensimmäisen työpaikkani
  • Sairastin anoreksian, bulimian ja ortoreksian
  • Asuin äitini luona 22-vuotiaaksi
  • Ostin ensiasuntoni
  • Poltin (vahingossa) lapsuudenkotini yläkerran

Kerava oli ja on ihana paikka. Riittävän lähellä Helsinkiä mutta myös tarpeeksi kaukana siitä. Keravalta oli helppo kulkea kouluun Pasilaan ja töihin Stadiin. Stadi oli helposti saavutettavissa myös ihan hurvittelumielessä, joskaan en kova hurvittelija koskaan ollut. 

Muutto täysin uuteen ympäristöön on mulle tosi iso askel, kun Keravalle juurtunut olen. Toisaalta on ihana askel ’aikuisuuteen’ vaihtaa maisemia täysin – omasta tahdosta, valinnanvapaudesta. 

Heihei Kerava ja KIITOS. 

Kiitos kunnalle, joka tarjosi mulle mainion koulutuksen. 

Kiitos ystäville, jotka Keravalta löytyi – etenkin Heidi ja Laurat. 

Kiitos lapsuudenkodin ihanille naapureille, jotka antoivat mulle pentuna koiranulkoiluttamista ja muuta puuhaa ja kärsivällisesti mulle oven availivat, kun omat avaimet tapasivat jäädä kotiin. 

Kiitos ensimmäiselle ja toiselle työpaikalleni (K-Supermarket Kahveri ja rakas ystäväni Pirita).

Kiitos Keravan Ladun huipputyypeille. 

Kiitos Keinukallion frisbeegolfradalle. 

Kiitos ensiasunnon upeille eläkeläisnaapureille.

Kiitos. 

  

Come on-a my house!

4.11.2015 tein Facebookiin kriteerilistan haaveideni omakotitalosta. Lista näytti tältä:

kriteerilista

Enpä tuota postausta tehdessäni olisi uskonut, että perjantaina 27.11.2015 (edesmenneen isoisäni syntymäpäivä!) olisin jo laittamassa nimeäni kauppakirjaan, vaan niinhän tässä pääsi käymään.

Ystäväni Timo vittuili kriteeripostauksessani Mäntsälästä ja tällöin vielä vahvasti puolsin ennemmin Hyvinkäätä parempien junayhteyksien vuoksi.

Päädyimme kuitenkin katsomaan Mäntsälän Riihenkalliossa niin täydellistä taloa, että tein tarjouksen heti näytössä. Näyttö ja tarjous olivat torstaina – lauantaina sain puhelun siitä, että tarjoukseni on hyväksytty ja prosessi jatkuu kohti kuntokartoitusta.

Kuntokartoitus jännitti hieman, etenkin puupaneloidun suihkutilan (yes, I’m serious) suhteen. Kuitenkin ne muutamat korjaushuomautukset, mitä kuntokartoituksesta tulivat, olivat hyvin pieniä ja ei-kiireisiä, joten uskalsin hyvillä mielin jatkaa tietäni kiinteistönomistajaksi.

Perjantaina 27.11. tehtiin kaupat ja talon hallinta siirtyi minulle. Perjantai-iltana olimmekin jo aloittaneet tapettien repimisen ja sunnuntaina saimme ensimmäisen uuden tapetin seinälle! 😀

Hieman speksejä talostani:

  • Ihana
  • Punainen
  • Puinen
  • Älvsby
  • 134 m2
  • 1,5 krs
  • n. 850 neliöinen piha
  • Oma tontti
  • 2 vessaa
  • Mäntsälässä

Ööööpöröö. Niin. Talon nimeksi annoimme Villa Vallatån. Pihalla olevan leikkimökin nimi on Kainolammen Kartano ja sen vieressä oleva minilätäkkö on nimeltään Kainolampi. Autotallin nimi on Leenanlinna.