This Is My Truth, Tell Me Yours!

Manic Street Preachers. ❤

I write this alone in my beeeeeed…

Rakas ystäväni Inka tuossa just yhtenä päivänä fiksusti totesi, että jos mua pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi Manic Street Preachers. Toki neiti tajusi tässä olevan kolme sanaa, mutta tosiaan mua tuntuu olevan melko helppo kuvailla yhdellä bändillä – kuulemma ei ole päivääkään, kun en kyseisestä bändistä puhuisi.

Rakastuin Manic Street Preacherseihin jo Lapsena: ensimmäinen levy, jonka ilmestymisen muistan, on The Holy Bible. Sitä seuranneet Everything Must Go ja etenkin This Is My Truth Tell Me Yours ovat johdattaneet teitäni päivästä toiseen. Mulle Manicseissa yhdistyy kaikki mitä musiikilta tarvitsen: kantaaottavuus, vaihteleva musiikki, erinomaiset sanoitukset, Jamesin ääni, tasalaatuisuus, nykyään monet mahtavat lainalaulajat, mysteeri, aksentti…

Rakastan Manic Street Preachersiä. Näin Manicsit ensimmäistä kertaa livenä Vanhalla Ylioppilastalolla vuonna 2002 (olin tuolloin 14 ja Manicsejä lämppäsi silloin pieni, tuntematon tanskalainen yhtye MEW) ja seuraavan kerran 12 vuotta myöhemmin, vuonna 2014 The Circus -klubilla Helsingissä.

Nyyhkyosuus:

Vuonna 1995 vuodatin kyyneleitä, kun Manicsien nättipoika Richey Edwards (Richey James) katosi. Vaikka Richie olikin yhtyeen ”rytmikitaristi”, oli hänen pääroolinsa sanoituksissa ja edustuksessa. Lahjakkaasti häiriintyneen Richien sisko avautui perheen surusta kadonneen (eikä koskaan löytyneen) muusikon tragediaan liittyen viimeksi tämän vuoden lokakuussa The Mirror -lehdessä. Mulla on myös työhuoneeni seinällä surullisenkuuluisa haastattelukuva, jossa Richey viilsi käteensä vastauksen ”4 Real” haastattelijan kysymykseen siitä, miten tosissaan yhtye asiassaan on.

”Richey Edwards carved the legend ’4 Real’ into his arm with a razorblade, in response to a line of questioning from journalist Steve Lamacq, who had questioned Manic Street Preachers’ punk-rock credentials”

Manicsien vuonna 2009 ilmestynyt ”Journal for Plague Lovers” on Edwardsin viimeinen henkäys: sanoitukset perustuvat Richeyn vihoista löytyneisiin sanoituksiin. Levyltä löytyvä ”William’s Last Words” kappale on poikkeuksellisesti basisti Nicky Wiren laulama, koska James Dean Bradfield oli liian herkistynyt kappaletta laulaakseen.

Koska Richeyn ruumista ei ikinä löytynyt, tulkitsi yhtye jäsenensä olevan edelleen mahdollisesti löytyvissä ja säästi siten Richeylle kuuluvat osuudet yhtyen tuotoista.

Hilpeämpään asiaan:

This Is My Truth Tell Me Yours lie useimmille se Manicien rakkain levy: kyseessä oli bändin ensimmäinen pehmeä levy ja se synnytti klassikoita, kuten The Everlasting ja If You Tolorate This. Itsellenikin This Is My Truth on todella tärkeä levy, mutta jos yksi levy ylitse muiden olisi Manicsien tuotannosta valittava, olisi se vuoden 1996 Everything Must Go – kyseiseltä levyltä päivittäiselle soittolistalleni kuuluu nimikkokappaleen lisäksi Kevin Carter, A Design for Life, Enola/Alone ja Australia.

Koska oma intohimoni Manicseissa painottuu nimenomaan alkuvuosien kantaaottavaan punk-henkiseen meininkiin, suhtauduin melko sekavin tunteen vuoden 2013 Rewind the Film -levyn pehmeyteen ja kepeyteen. Ensimmäinen biisi, jonka tältä levyltä kuulin, oli Rewind the Film, vierassolistinaan Richard Hawley. Parin kuuntelukerran jälkeen biisi kuitenkin raivasi itselleen tilan sydämestäni – etenkin siinä kohtaa, kun ihana James Dean Bradfield ottaa laulun takaisin kontolleen.

Rewind the Filmiltä lempikappaleekseni on noussut kuitenkin This Sullen Welsh Heart, jossa featuring laulajana on ihana Lucy Rose.

Vuoden 2014 Futurology oli taas totuttua rankempaa ja kantaaottavampaa linjaa, sisältäen mm. lempikappaleeni Europa Geht Durch Mich (Nina Hoss) ja Let’s Go To War.

Tässä postauksessahan ei ollut muuta järkeä kuin se, että Manic Street Preachers on mulle bändinä ylitse muiden.

Onko Sinulla joku bändi, joka nousee jalustalle vuodesta toiseen muiden yläpuolelle? Mikä ja miksi?

Kesää odotellessa kappalevalintana tänään Indian Summer:

Mainokset

Now baby, what’ve you done to your hair?

Työpaikan alakertaan avattiin puolisen vuotta sitten uusi kampaamo, Meng Salon. Kyseessä on aasialaisen henkilökunnan pyörittämä mukava pikkukampaamo, kätevästi Tokyokanin vieressä!

Aloin tänään töissä ollessani miettiä (n. klo 14), josko mulle sopisi otsatukka. Koska kollegan kanssa tehty pikatesti todisti, että otsishan ON mun juttu ja Meng Salonin ulkopuolella pönötti sopivasti 30 euron tarjous, päätin toteuttaa itseäni heti (mullekaikkitännenyt!) Tuumasta toimeen, siis (klo 15:30, ehdinhän mä reilun tunnin siis asiaa pohtiakin!!).

Googlettelin hakusanalla ”short hair with bangs” ja löysin Rihannaa, Katie Holmesia ja vastaavia. Poimin parhaat kuvat ja kipitin kampaamoon. 30 eurolla sain reilussa puolessa tunnissa hiusten pesun ja hoidon sekä kokonaan uuden kampauksen. Vanha hampputukka alkoikin jo kyrsiä.

They call me Cleopatra.

Nyt on sitten kevään kunniaksi uusi tukka ja heti paljon ryhdikkäämpi olo! PS Meng Salonin henkilökunta ei puhunut suomea mitenkään liiaksi, mutta englannilla pärjäsi loistavasti. Biisinä Manic Street Preachersien Autumnsong, ei vuodenajan, vaan kertsin sanojen takia!

I’m investigating things that begin with the letter M.

Last.FM näkyi taas tiputtaneen Spotify-yhteyden joskus joulun aikaan. Tietääkö joku miksi se aina tekee niin? Tiputtaako aina esim. päivityksen yhteydessä? Kun kyseistä softaa käyttää kahdella eri kännykällä, yhdellä tabletilla ja kahdella eri koneella, on hirveä muistaminen käydä kerran viikossa korjaamassa k.o. yhteys 😛

Tää joulun aikainen putoaminen onkin tosi kiva, koska silloin tulee kuunneltua just täysin samaa musiikkia kuin aina muulloinkin. Not. Näyn joulun aikaan kuunnelleen hyvin paljon Frank Sinatraa ja Michael Bubléta. Mikäs siinä, ei se väärin ole, mutta ehkä hieman vääristää noita tuloksia 😛

Noniin. Asiaan. Jos joltain mut vähänkin tuntevalta kysytään mun musiikkimausta, niin lista näyttää suurinpiirtein tältä:

  • MANIC STREET PREACHERS
  • Muu musiikki.

No ei. Se näyttäis tältä

  • MANIC STREET PREACHERS
  • Muse
  • Morrissey
  • Mark Lanegan
  • Maria Gasolina
  • Muu musiikki.

Tehdään Manicseistä palvova postaus myöhemmin (joskin tänään sekotin päässäni Manicsit ja Mikan popittaessani työmatkalla), joten kuunnellaan nyt sitten Maria Gasolinaa: