Brondan lounas

Helsingin keskusta-alueelta löytyy yllättävän paljon ”paremman” lounaan paikkoja, joissa kätevästi aikalailla kaikissa on 3 ruokalajin lounas 29 euroa.

Viime viikon torstaina suuntasimme assaritiimin voimin nokkamme kohti Eteläesplanadilla sijaitsevaa Brondaa.

Bronda kuuluu BW Restaurantsiin kera Farangin, Gaijinin ja Boulevard Socialin. Viimeisessä näistä en ole käynyt, Farang ei petä koskaan ja Gaijinkin on aivan erinomainen.

Bronda ei valitettavasti ole tyydyttänyt mua kummallaan käyntikerrallani täysin. Ensimmäisellä kerralla olin illallistamassa amerikasta tulleiden vieraideni kanssa ja Bronda kusi homman aika kunnolla sähläten tarjoilun ja annosten kanssa. Tarjoilija vaihtui kymmenkunta kertaa, allergiatiedot eivät kulkeutuneet ekalta tarjoilijalta eteenpäin, annos tuotiin liian monta kertaa väärin ja tarjoilijaa selvästi vitutti me vaikeina asiakkaina (kun halusimme sen mitä tilasimme!).

Tämä toka kertani Brondassa, tällä kertaa lounasaikaan, ei ollut missään määrin fiasko, ruoka vaan oli tylsää. Tarjoilu pelasi, ravintolassa oli avaraa ja menu vaikutti erinomaiselta.

En ole ollut, enkä kyllä tulekaan olemaan, jaettavien annosten ystävä. Siten Bronda on jo alkujaankin mulle väärä paikka, koska konsepti ei miellytä. Mä tahdon oman annoksen ja syödä siitä sen verran kun jaksan, en arpoa ylikohteliaasti kavereiden kanssa, että kuka nyt saa santsata ym. Mun mielestä jaettavat annokset ja ”sosiaalinen ruokailutapa”, kuten Bronda tätä laiskuuttaan hehkuttaa, ei sovi suomalaisille, ainakaan tällaisille paniikkihäiriöisille itsekkäille myrtseille. Kaipa siitä joku diggaa! Kävimme viisihenkisessä pöytäseurueessammekin keskustelun tästä jaettavuudesta ja kukaan ei fanittanut hommaa, joskin olin toki vahvin antipatioiden edustaja.

Dodiiih. Alkuruoan suhteen kuuntelin ensin muiden tilaukset (ribsejä, lohta) ja totesin, että tilaan sen, mitä kukaan ei tilannut, niin saan ihan oman annoksen. (Okeiokei, syynä myös, että söin ribsejä Brondassa viimeks ja en ole lohen ystävä). Sain siis omasta mielestäni ”paistetut vihreät tomaatit”, Brondan mukaan tää oli tomaatti-mozzarellasalaatti. Hauska idea, mutta ihan totaalisen mauton kokonaisuus. Vihreä tomaatti ei maistu miltään, panerointi ei maistunut miltään, mozzarella ei tunnetusti maistu miltään. Tässä olisi siis saanut olla jotain terää!

2017-05-04 11.46.37

Pääruoaksi meistä 3 valitsi parsarisoton (mukaanlukien mää), kaksi valitsi jottain lihaa ja mac and cheese kera tryffelin, joka kuulemma oli to die for. Parsarisotto oli hyvää suolaista puuroa ja parsaa oli riittävästi. Risotto oli kuitenkin ylikypsää ja iltaruokailussa olisin lähettänyt takaisin keittiöön. Lounaalla ajoi oikein hyvin asiansa ja kavereilla ei ollut valittamista. Parsa oli al dente, pointsit siitä.

Jälkiruoaksi valitsin tiramisun, can’t go wrong with that, joka kyllä aterian paras osuus ja aivan täydellinen, joskaan ei perinteinen, tiramisu. Trendien mukaisesti tiramisu oli kerrostettu lasipurkkiin. Tavanomaisesta poiketen oli jälkkärin pohjalla paksu kerros ihanan suolaista kinuskia, not bad. Haudutettu vihreä tee oli myös erinomaista.

All in all, ihan hyvää mättöä, mutta Bronda ei oo mun paikka.

Mainokset

Lounasta Kaartinkaupungin Vinkkelistä

Ihana kollegani Mikko halusi viedä minut hieman paremmalle lounaalle. Kyseltiin vinkkejä muilta kollegoilta ja erinomaisesta ehdotuslistasta päädyttiin varaamaan pöytä Pikku Roballa sijaitsevasta Ravintola Vinkkelistä, josta olimme molemmat kuulleet paljon hyvää.

Annankadun Kampin päässä itse oleskelevana ei Punavuoren tai Kaartinkaupungin suuntaan tule turhan usein lounasaikaan eksyttyä. Näin pidemmälle lounaalle oli kuitenkin kiva saada hieman käppäillä ennen ja jälkeen lounaan, etenkin kun kevät tarjosi eilen päivänä parastaan.

Ravintolan oman kuvauksen mukaan ”Kodikas Vinkkeli on matalan kynnyksen klassikkoravintola, jossa voi nauttia juhlavan päivällisen, syödä rauhallisen lounaan tai pistäytyä nopealle iltapalalle.”. Me saimme Vinkkelistä pariisilaisen viban – kaikki oli vimpan päälle ja kaunista, tarkasti harkittua ja sopivan minimalistista. Palvelu taasen oli harvinaisen iloista suomalaiseen hienompaan ravintolaan.

Ennen ruokalistan lukemista tilasimme alkujuomat: Virgin Mary minulle (erinomaisen mausteinen alkujuoma), tuorepuristettu omenamehu Mikolle.

Vinkkeli1.JPG

Vinkkelin lounas on 3 ruokalajin menu, jossa kaikista ruokalajeista on kaksi vaihtoehtoa.

Vinkkeli2.JPG

Valinta oli molemmille helppo: alkuun siika-ceviche ja loppuun valkosuklaaparfait. Pääruoan kanssa päädyimme keskenämme eri vaihtoehtoihin: naudanmaksaa minulle, punakampelaa kaverille.

Vinkkeli4Vinkkeli5Vinkkeli6Vinkkeli7

Kaikki annokset olivat tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, joissa jokaisessa oli jokin kiva pieni twist: siika-cevichessä jalapenomajoneesi ja tuore chili, maksan kanssa tyrnimarjat ym.

Kolmen ruokalajin lounaan nautti reilussa tunnissa!

Suosittelen/mme Vinkkeliä arjen luksukseksi. Muista pöytävaraus.

 

F(r)igging good, man!

Kollega hälytti minut eilen KESKEN TYÖPÄIVÄN kanssaan lounaalle. Voitteko kulvitella? Miten julkeaa! Paikaksi oli jo ennakkoon valikoitunut Kalevankadun Ravintola Fig (entisen A21 tiloissa). 

Ystävänpäivän kunniaksi päädyimme kolmen ruokalajin lounasmenuhun. 

Alkuun popsittiin kampasimpukkaterriiniä ja kera punajuurimacademiakreemin. Annos oli kauniisti aseteltu ja kutkutteli makuhermoja juuri niin täydellisen kliseisesti kuin k.o. sanontakin. 


Pääruokana oli kerrassaan erikoinen – ja erinomaisen toimiva – kombo: paahdettua ankanrintaa, vadelma-shalottiPIIRAKKAA ja viikunakastiketta. Enpä ole ennen liha-annokseni kanssa makeaa piirakkaa popsinut. Erinomainen yhdistelmä ja ankkaa oli lautasella runsaasti. Ankka oli hieman sitkeää, mutta sellaista se on aina ollut kun olen sitä syönyt 😀


Jälkiruoan kanssa mentiin takaisin perinteisempään suuntaan: valkosuklaamoussea, vadelmavaahtokarkkia ja appelsiinikeksi. Ihanan öykeä kokonaisuus johdattelemaan ruoansulatusta käyntiin. 


Ravintola Fig on erinomainen kokouslounaspaikka, jossa palvellaan hymyillen ja joustavasti. Erityiskiitos hyvästä sijainnista näin omaa työpaikkaani ja siten kokoustarpeita ajatellen sekä siitä, että kolmen ruokalajin lounaankin saa rauhassa nautittuna tuhottua tunnissa. 

Kuppi teetä ja muffini, kiitos!

Työpaikan sijainti Annankadun ja Kalevankadun kulmassa ei ole missään määrin huono asia – lähellä on vino pino ihania yksityisiä kahviloita ja ravintoloita.

Oma lempparini lähistön tarjonnasta on ehdottomasti Kalevankadulla sijaitseva Café Kuppi & Muffini, joka juhli juuri 2-vuotissyntymäpäiväänsä!

Kyseessä on sympaattinen pikkukahvila, jonka päätuotteena ovat, nimensä mukaisesti, cupcakesit. Kuppikakut minut sinne alunperin veivät, mutta melko pian aamupuuro vei kyllä voiton lempparinani.

7 euron aamiaistarjoukseen saa annoksen päivittäin vaihtuvaa puuroa (vaihdellen maitoon tai soijamaitoon keitettynä), kupillisen kahvia tai haudutettua teetä (oma lempparini on Grün Matinee -tee) sekä mukillisen tuorepuristettua mehua (maut vaihtelevat, aina 3 vaihtoehtoa).

Pelkkä puuroannos (valtava!) maksaa 3 euroa ja puuron saa tuunata makunsa mukaan voisilmällä, ruokosokerilla, mansikkasoseella, pähkinillä ja siemenillä ym.

Ohrapuuroa voisilmällä (joka suli ennen kuvan ottoa) ja ruokosokerilla!
Ohrapuuroa voisilmällä (joka suli ennen kuvan ottoa) ja ruokosokerilla!

Päivän puuromaun voi tarkistaa Kuppi & Muffinin Facebook-sivulta aina aamulla.

Myös verkkojulkaisu Lily kirjoitteli kyseistä kahvilasta aivan vastikään.

En ole elämässäni syönyt edes läheskään yhtä hyviä puuroja kuin nää Kuppi & Muffinin!