Ojasta noustaan

Kuljin tänään ensimmäistä arkipäivää töihin Mäntsälästä Helsinkiin. Vaikka Mäntsälä nyt ei ole mikään skutsin perikuvamääritelmä, on se selvästi maalaisin paikka, jossa itse olen asunut.

Junamatkalla oli hauskaa huomata, kuinka kiireentuntu alkaa Keravalta. Sattumalta Kerava on myös ensimmäinen HSL-alueen kunta.

Itse kuljin Keravalta Helsinkiin joka arkipäivä 2007 – 2015. Joka aamu asemalla oli sama tunnelma. Laiturilla ennakkotaisteltiin junassa olevista muutamista vapaista istumapaikoista. Junaan sisälle mentiin mumisten ja kyynärpäätekniikalla.

Toisin on meillä maalla.

Asemalla hymyillään ja seisoskellaan rauhassa ja junaan mennään nätisti ja tunkematta. Toki myös istumapaikkoja riittää kaikille, kun ennen Mäntsälää juna pysähtyy vain Lahdessa.

Tää tekee mulle hyvää. Ehkä opin itsekin rauhoittumaan ja vähemmän aggresiiviseksi.

Mainokset

Homeward bound

27,5 vuottani keravalaisena saivat tänään päätöksen. Tästä päivästä lähtien olen virallisesti mäntsäläläinen ja omistan oman pikku tonttini tästä kauniista kaupungista. 

Itse olen syntyperäinen keravalainen, vanhempani sen sijaan eivät. Espoolainen äiti ja jyväskyläläinen iskä päätyivät Keravalle harppi-ja-kartta -tekniikalla, eli tutkimalla kartalta, kuinka kauas Helsingistä joutuvat, jotta on varaa asua radan varrella sopivan kokoisessa, saunallisessa kämpässä. 

Kun isi ja äiti erosivat vuonna -91, jäätiin kuitenkin äiti, Jussi ja mä Keravalle budjaamaan. Ja hyvä niin! 

Kerava oli mulle mitä parhain kaupunki kasvaa, elää ja aikuistua. 

Keravalla mm.

  • Kävin kouluni lukioon asti
  • Kirjoitin kolme L:ää ja kolme E:tä
  • Koin ensisuudelmani
  • Seurustelin ensimmäistä kertaa
  • Sain ensimmäisen työpaikkani
  • Sairastin anoreksian, bulimian ja ortoreksian
  • Asuin äitini luona 22-vuotiaaksi
  • Ostin ensiasuntoni
  • Poltin (vahingossa) lapsuudenkotini yläkerran

Kerava oli ja on ihana paikka. Riittävän lähellä Helsinkiä mutta myös tarpeeksi kaukana siitä. Keravalta oli helppo kulkea kouluun Pasilaan ja töihin Stadiin. Stadi oli helposti saavutettavissa myös ihan hurvittelumielessä, joskaan en kova hurvittelija koskaan ollut. 

Muutto täysin uuteen ympäristöön on mulle tosi iso askel, kun Keravalle juurtunut olen. Toisaalta on ihana askel ’aikuisuuteen’ vaihtaa maisemia täysin – omasta tahdosta, valinnanvapaudesta. 

Heihei Kerava ja KIITOS. 

Kiitos kunnalle, joka tarjosi mulle mainion koulutuksen. 

Kiitos ystäville, jotka Keravalta löytyi – etenkin Heidi ja Laurat. 

Kiitos lapsuudenkodin ihanille naapureille, jotka antoivat mulle pentuna koiranulkoiluttamista ja muuta puuhaa ja kärsivällisesti mulle oven availivat, kun omat avaimet tapasivat jäädä kotiin. 

Kiitos ensimmäiselle ja toiselle työpaikalleni (K-Supermarket Kahveri ja rakas ystäväni Pirita).

Kiitos Keravan Ladun huipputyypeille. 

Kiitos Keinukallion frisbeegolfradalle. 

Kiitos ensiasunnon upeille eläkeläisnaapureille.

Kiitos. 

  

What we used to call home

Pakko tehdä (ihan itsellekin muistiinpanomielessä) päivitys siitä, miltä meillä vanhassa kodissa näytti – voi sitten itse vertailla, kun joskus uuden kodin saa (vielä valmiiksi astikin, kun on se lopulta hankittu), että kuinka paljon on eroavuuksia! Nämä kuvat näppäränä tyttönä nappasin talteen asuntomme myynti-ilmoituksesta 🙂

02_Eteiskäytävä_sisään_p 03_Keittiö_p 04_Olkkari_keittiöön_p

06_Makkari_p 07_Vessa_p 08_Eteiskäytävä_ulos_p