I’m in purrrrrradise!

Kesken korjausneuvonnan koulutuspäivää oululainen kollegani sai loistavan idean: eiköhän käytetä kahvitauko Kissakahvila Helkatissa! Tarvittiin Oulun asukki viemään minut, Kampissa 8 vuotta työskennellyt neito Fredalla (Freda 55) sijaitsevaan kissakahvilaan.

helkatti2

Suosittuuden takia Helkatti suosittelee verkkosivuillaan tehtävää varausta kahvitteluhetkeä varten, mutta catpuccinosta voi mennä nauttimaan myös ilman ajanvarausta.

helkatti7

Koska iso osa kahvilan toimintaa perustuu kissojen hyvinolon takaamiseen, testataan asiakkaiden tosissaanoloa 5 euron sisäänpääsymaksulla. Tällä maksulla kissojen seurasta saa nauttia max. 1,5 h ajan.

Me piipahdettiin paikalla klo 13:15 ilman ajanvarausta ja tilaa oli kyllä erinomaisesti. Pöytäseurana meillä oli kissakomistus Kalle, joka nukkui vierailumme ajan, joten ei ollut käytössä rapsutteluun.

helkatti8
Kallehan se siinä!

helkatti4helkatti5

Helkatissa on muutamia sääntöjä

  • Kengät jätetään mieluusti jaloista
  • Kissoja ei saa nostaa syliin
  • Nukkuvaa kissaa ei häiritä

Sisääntullessa ja poismennessä on henkilökunta ovimiehenä, jotta kissoja ei pääse Fredan meininki liikaa houkuttamaan.

Camoon: onko parempaa paikkaa olemassa? Catpuccinokin oli älyhyvää. Seura parasta. Suosittelen!

helkatti3
Tyylilyyli
helkatti6
Helmiina (raitapaita!)
Mainokset

Hokun kuuluisa lohi

Ystäväni Jani on jo pitempään yrittänyt saada minut kanssaan lounaalle Hokuun syömään Hokun kovin kuuluisaa ja suosittua Salmon Teriyaki -annosta.  En ole lohen suurin ystävä kalan rasvaisuuden vuoksi – enkä myöskään toki siksi, että lohi tuppaa närästämään mua ihan pirusti ja röyhtäilen pikkukaloja yleensä pitkään seuraavaankin päivään.

Hyviä ystäviä on kuitenkin vain vähän – ja vielä vähemmän kulinaristisellaisia – joten tänään aamulla vedin Somacin massuun ja valmistauduin ensikäyntiini Kampin Korttelissa ja ravintola Hokussa.

Kortteli sai mut sanattomaksi – oli vaikea uskoa, että Stadiin on saatu rakennettua noin komia kompleksi – ja vielä kauppakeskuksen uumeniin. Valinnanvaraa löytyy jokaiseen makuun, on mättöä ja fine diningia ja kaikkea siltä väliltä. Hauskaa eli, että tasan 11 kun Kortteliin nousimme, oli Hokuun jo n. 10 seurueen jono, kaikki muut ravintolat sen sijaan olivat tyhjinä. Täytyy ensi kerralla valita joku noista vähemmin suosituista, tällä kertaa kuitenkin jonotimme Hokuun.

Useimmat edessämme olivat lounasmatkalla saman annoksen perässä kuin minäkin – Salmon Teriyaki. Näkyi tilauksissa kuitenkin myös lounaslistan muita kolmea lämmintä ruokaa sekä salaatteja.

Hokun lohi on erittäin hyvälaatuista ja ainakin minun tapauksessani täydellisesti kypsennettyä, ei ylikypsää mössöä niin kuin lohi lounasravintoloissa usein on. Lohen ihanan rapsakka pinta oli saanut siirappisen teriyakikastikepeitteen. Rinnalla tuoreita ja pikkelöityjä vihanneksia sekä pieni kupillinen riisiä.

2017-05-30 11.27.43

Erinomainen ja keveä lounas. Muista mennä ajoissa, klo 11:10 pöydät olivat jo täynnä ja jonoa riitti!

Meitsi kurlaa ja kolffaa!

Yrjönkadulta (Yrjönkatu 24), Le Bonkin sisäänkäynnin vierestä, lähtevät portaat toimistorakennuksen kellaritiloihin. Suosittelen vahvasti näiden portaiden kipittämistä alaspäin. Täällä, aivan Helsingin ytimessä, sijaitsee nimittäin ultimate viihdekeskus: West Coast Golf.

Olin saanut jo pitkään (työ)meiliin West Coast Golfin mainoksia, mutta sivuuttanut ne, kun pää jotenkin päätti minulle sanoa, että ei näin keskustassa voi mitään siistiä olla. How wrong was I.

Perjantaina 17.6. päädyimme (UV-valoissa loistavan seurueeni kanssa) viettämään koko päivän West Coast Golfissa. Varasimme koko päivän kokouspaketin, johon sisältyi aamuleivät ja -kahvit, kokoustila, minigolfkierros ja lasermaze. Tämän lisäksi pelailimme piiiitkät pätkät (keinojää)curlingia.

Aloitetaanpa curlingista. Seurueeni miehet olivat aluksi hieman pettyneitä, koska ”jää” oli MM-ratoja lyhyempi ja harjausta ei keinojäällä tarvittu. Peli kuitenkin vangitsi hetkessä ja parempaa asetelmaa ei osattu kaivata. Kivet liikkuivat rullillaan erinomaisesti ja ainakin 10 hengen seurue mahtui pelailemaan mitä mainioimmin.

WCG4.JPG

Lasermaze vaatii osallistujilta leikkimieltä ja homman pelillistämistä. Me skabattiin siitä, kuka suurimmalla pistemäärällä huoneesta pois pääsee. Pisteisiinhän vaikuttaa ”katkaistut” säteet sekä käytetty aika. Olin porukkamme toisiksi ketterin. (Mitähän se kertoo meidän porukasta…)

WCG5

Minigolf oli hienoin Suomessa näkemäni. Jenkeissä tuli pelattua minigolfia moneen otteeseen ja siellä (ja Jenkkileffoissa) nähtyjä ratoja harvemmin Suomessa kohtaa. West Coast Golfin radat olivat todella kekseliäitä ja niihin oli yhdistetty ääntä, valoja ja liikettä. SAIRAAN SIISTIÄ, sanon mä! Ratoja oli 15 ja kaikilla oli erilainen teema.

 

Kaiken tämän jälkeen voisi olettaa, että suosikkiasiani West Coast Golfissa oli joku yllä esitellyistä. Näin ei kuitenkaan ole. Keskellä minigolfratoja sijaitsi nimittäin AHTAANPAIKANKAMMOKUJA. Jos olet ahdistuneisuuteen taipuva tai, todellakin, ahtaanpaikankammoinen, ei kujalle kannata mennä. Sen sijaan jos olet kokeilunhaluinen ja uskot selviäväsi, kannattaa putkeen pujahtaa ja kokea, miltä tuntuu näin aikuisenakin olla välillä peloissaan.

WCG3

Ravintola SOMA – Sushi ♥ Burrito

Jo parin viikon ajan on ollut kollegoiden kanssa tarkoitus käydä tsekkaamassa Ravintola SOMAn sushiburritot Freda 27:ssa. Koska kuitenkin tästä Annankadun Kampin päästä on ”melkoinen matka” Fredan Punavuoren päähän lyllertää, vaati tämä missio reippaan kollegan repimään meikätyttöä liikkeelle.

Tänään oli kuitenkin se suuri päivä, kun sushiburritoille suuntasimme.

Osasimme onneksemme arvioida maaliskuun alussa avatun paikan suosion ja pamahdimme paikalle heti aukeamisaikaan, klo 11. Näin me 3 saimme vielä mukavasti istumapaikan, vieläpä nassut Fredalle päin (vaihtoehtona nassut työntekijöiden tiskiin päin). Jo muutamaa minuuttia myöhemmin paikka oli aivan täynnä ja monet popsivat pötkylänsä seisten.

Paikka itsessään on hyvin pieni (neliöt tehokkaassa käytössä), mutta asiakaspaikkoja on kuitenkin saatu tehtyä (jos nyt oikein laskin) 12 kpl. Sushiburritot on kuitekin pakattu todella fiksulla tavalla (puolitettuina paperiinkäärittyinä pahviputkiloon, joka aukeaa keskeltä), joten pötkylät ovat myös ihanteellista take-away -ruokaa ja hyvin helposti jaettavissa kahdelle.

image2

image3

image5

Meikätyttö valitsi Flying Porco Rosson, jonka pääraaka-aine oli ylikypsä possun niska. Mieheni otti Bandit Alaskan (pintapaahdettua lohta) ja kollegani Baja Fujin.

Tuoreet raaka-aineet ja moninaiset makusinfoniat toimivat mitä parhaiten, mutta kyllä konsepti itsessään oli se viehättävin tekijä. En itse ole perinteisen sushin fani, mutta sushiburritoissa on erona (ja omalla kohdallani ETUNA) tuoreiden kasvisten valtava määrä.

image4

image6

image7

Koska annokset tehdään aina tilauksesta, ei allergikonkaan ollut ongelma syödä listalta, kun allergisoivat aineet (tässä tapauksessa korianteri, idut ja hernesalsa) pystyttiin jättämään pois 🙂

Meistä kukaan ei jaksanut syödä omasta pötkylästään kuin puolet, joten ainakin itse totesimme seuraavan kerran suosiolla tilaavamme yhden sushiburriton kahteen pekkaan.

Ravintola SOMA vastasi kyllä odotuksiamme ja taitaa sitä täytyä toisenkin kerran taaperella Fredaa pitkin.

 

Parrilla Española ja Stadin parhaat pihvit

Eerikinkadulla liki 40 vuotta toiminut Parrilla Española on suosikkiravintoloitani Helsingin ”paremmista” paikoista. Olen saanut töiden puolesta käydä nauttimassa Parrillan herkkuja pariinkin otteeseen ja myös muutaman kerran olen vapaa-ajallani ravintolaan nauttimaan päätynyt.

Tänään ystäväni Kaisun kanssa päätimme tehdä hieman rajumman lounasratkaisun ja päädyimme popsimaan kolmen ruokalajin lounaan.

Parrilla Españolassa ei lounasaikaan ole mitään poikkeavaa listaa, vaan a la carte -lista on käytössä koko päivän. Kiva näin, sillä enemmistössä Helsingin ravintoloissa lounasruoka kuitenkin poikkeaa melko paljonkin listasta.

Parrilla3

Tänään aloitin ateriani mustekalarenkailla, joiden kullankeltainen leivitys oli täydellisen rapea ja persoonallisen makuinen. Kaisu popsi valkosipulietanoita, ei lainkaan huonot nekään.

Parrilla2

Pääruoaksi minä söin Härännoisetit Santanderina, joiden kanssa tarjoiltava punertava, kevyesti cayannella maustettu kastike on parhaita kastikkeita, joita olen elämässäni ruoan kanssa saanut. Kaisu söi lihavartaan ja riisiä, sekin oli mainio. Parrillan pihvit ja lihatuotteet muutenkin ovat aivan huippuja.

Parrilla1

Jälkkäriksi meikätytölle oli Crema Catalana ja Kaisulle Suklaaunelma. Aijaijaijai.

Suosittelemme. Lämpimästi. Myös tarjoilu Parrillassa pelaa aina. ❤