Vielä syödään jouluruokaa jouluastioilta, siten on vielä joulumusiikinkin aika!
Vielä syödään jouluruokaa jouluastioilta, siten on vielä joulumusiikinkin aika!
Didon äänestä tulee aina vaan mieleen Eminemin Stan 😛
OLISIN voinut valita tähän suosikkijoululauluni (eli Fun.in Sleigh Riden tai Frank Sinatran Let it snow), mutta päädyin sen sijaan fiilistelemään jo tulevaa joulua – mun puolesta joulu vois olla ihan kokoajan!
I wish everyday could be full of peace and harmony – I wish everyday could be like Christmas!
Me vietämme mieheni kanssa joulua erillämme. Ei siksi, että toisen naama kyllästyttäisi (paljoa ainakaan) vaan siksi, että muuten molempien äideillä olisi melko yksinäiset joulut. Kun vielä kyseessä on kaksi melko erilaista joulunviettoa (meillä aikuista ja rauhallista, perheen lapsena ja lahjaromuna saa toimia neiti 29 v eli MINÄ ja heillä taas kolmannen sukupolven edustajat pikkuisina, joulupukit ja tiptapit), ei yhdistäminenkään ole tullut mieleen.
Tässä siten aatonaaton kappale, kun mies ja auto matkaavat joulun viettoon muualle ja meikätyttö jää äitin ja mummin huomaan.
Paras Jingle Bells -veto ikinä 😀 Toisiks paras on Gwen Stefanin. Kolmossijaa en oo vielä jakanut.
Petterihän on tyttö, koska poikaporoilla (huomaa pätevä terminologiani) ei ole talviaikaan sarvia. Eli Rudolphina the Red-nosed Reindeerette tai Petteriina. Ni!
Tää on ihan mahtava biisi ja sopii hyvin kalenteriluukun #23 teemaan. Pääsyy kuitenkin postaukseen on A Very Murray Christmas, joka löytyy Netflixistä – kantsii kattoa, SIIN EI OO MITÄÄN JÄRKEÄ!