Enemmän silava kuin sulava – ilmajooga!

Sain syntymäpäivälahjaksi ilmajoogan (aerial yoga) peruskurssin Mäntsälän Vireuksessa. Salillamme kurssin voi joko käydä ryhmätuntina tai sitten ihan yksityisopastuksessa. Paniikkihäiriöinen minä päädyin varaamaan yksityisopastuksen itselleni ja miehelleni.

Ilmajoogahan on ameriikoissa keksitty laji, jossa pyritään saamaan liikettä selkänikamia myöten mm. pää alaspäin roikkumisella ja pitkillä venytyksillä.

Vireuksen Katri piti meille aivan mahtavan oppitunnin: Katrin ote oli ohjaava ja kannustava, myös riittävän veikeä – lajista sai ottaa ilon irti, ei tarttenut ottaa hommaa liian vakavaksi.

Liinaan oli helppo luottaa alusta alkaen. Itselleni haasteita lajiin toi kuitenkin elopaino, junk in the trunk sekä lantioni halkova nelkytsenttinen vaakasuuntainen arpi.

Haasteista viis laji oli aivan mahtava! Itse olin, kuten otsikkokin kertoi, enemmän silava kuin sulava, mieheni sen sijaan suvereeni joogi heti kun liinaan pääsi kiinni.

Parasta oli löytää itsestään rohkeus tehdä liikkeitä, joihin ilman liinaa ei vartalo mitenkään mukautuisi. Myös hienoa oli voida venytyksissä myös keinua sivulta toiselle, kun tasapainon takasi liina.

Aivan mahtava laji, täytyy mennä tunneillekin!

aerial1aerial2aerial4

Ennen oppituntia allekirjoitettiin vastuunvapausasiakirja ja sitouduttiin muutamiin hyviin ohjesääntöihin, näitä ovat:

  • ei isoja koruja (ettei kuristu)
  • ei vetoketjuja vaatteissa (ettei liinat hajoa)
  • ei kenkiä
  • ei vahvoja meikkejä (ettei liinat sotkeudu)
  • ei suoraan hikijumpasta aerialiin (ettei liinat sotkeudu)
  • pitkähihainen paita ja housut (suojaa vartaloa kitkalta, estää dödötahrat liinoissa)
  • ensin kuunnellaan ohjeet ja katsotaan esimerkit, sitten tehdään
Mainokset

I’m in purrrrrradise!

Kesken korjausneuvonnan koulutuspäivää oululainen kollegani sai loistavan idean: eiköhän käytetä kahvitauko Kissakahvila Helkatissa! Tarvittiin Oulun asukki viemään minut, Kampissa 8 vuotta työskennellyt neito Fredalla (Freda 55) sijaitsevaan kissakahvilaan.

helkatti2

Suosittuuden takia Helkatti suosittelee verkkosivuillaan tehtävää varausta kahvitteluhetkeä varten, mutta catpuccinosta voi mennä nauttimaan myös ilman ajanvarausta.

helkatti7

Koska iso osa kahvilan toimintaa perustuu kissojen hyvinolon takaamiseen, testataan asiakkaiden tosissaanoloa 5 euron sisäänpääsymaksulla. Tällä maksulla kissojen seurasta saa nauttia max. 1,5 h ajan.

Me piipahdettiin paikalla klo 13:15 ilman ajanvarausta ja tilaa oli kyllä erinomaisesti. Pöytäseurana meillä oli kissakomistus Kalle, joka nukkui vierailumme ajan, joten ei ollut käytössä rapsutteluun.

helkatti8
Kallehan se siinä!

helkatti4helkatti5

Helkatissa on muutamia sääntöjä

  • Kengät jätetään mieluusti jaloista
  • Kissoja ei saa nostaa syliin
  • Nukkuvaa kissaa ei häiritä

Sisääntullessa ja poismennessä on henkilökunta ovimiehenä, jotta kissoja ei pääse Fredan meininki liikaa houkuttamaan.

Camoon: onko parempaa paikkaa olemassa? Catpuccinokin oli älyhyvää. Seura parasta. Suosittelen!

helkatti3
Tyylilyyli
helkatti6
Helmiina (raitapaita!)

Kaunista, kestävää, kehittävää – kivaa!

Facebook – tuo kaupallisia näkökantojani avartava media – johdatti minut muutaman mutkan kautta vastaperustettuun Van Merryn -lelukauppaan.

”Van Merrynillä tärkeintä on, että lapset saavat leikkiä leluilla, jotka kestävät koko lapsuuden aina jopa heidän lapsilleen asti. Tavoitteenamme on rakentaa kaunista ympäristöä, jossa lapset voivat kasvaa toiset ihmiset ja ympäristön huomioon ottaviksi ja itsevarmoiksi aikuisiksi. Tämä kaikki alkaa siitä, millaisia arvoja heidän ensimmäiset leikkikalunsa viestittävät.”

Jo sivujen tyylitelty, pelkistetty ilme sai minut ihastumaan. En itse ole ehkä parasta kohdeyleisöä näin lapsettomana ihmisenä, mutta eipä tuo estä minua leluista – etenkään erityisen kauniista sellaisista – innostumaan. Pienen selailun jälkeen päädyin ”modernit pehmolelut” -osioon tutkailemaan ihania Noodolleja. Siitähän se valinnanvaikeus sitten alkoikin – yksi uusi ystävä sopisi hyvin sohvalle tuomaan pehmeyttä muuten niin kovaan arkeen.

Pitkän valintaprosessin jälkeen päädyin valitsemaan uudeksi ystäväkseni Keikarin. Tämä rusettikaulainen herrasmiespehmolelu vetosi minuun tyylitajullaan.

Äsken sain noutaa tämän parikymmentäsenttisen uuden pehmeän nukkapintaisen seuralaiseni Postin pakettiautomaatista ja voi pojat, HÄN ON HURMAAVA. Keikarin pinta on aivan ihanan pehmeä, ompelutyö tarkkaa ja yksityiskohdat laadukkaita. Töpöhäntä varmasti päätyisi pienemmällä suuhun tutkittavaksi, itse koitan tutustumisen tätä astetta vältellä.

vanmerryn2vanmerryn3vanmerryn1

Jos toivot (lapsesi) leluilta laadun lisäksi myös tyyliä – ja yksilöllisyyttä – on Van Merryn sinun lelukauppasi. Sukella Kapteeni Andrew Van Merrynin mukana laadukkaiden lelujen maailmaan.

Levainin aamupala

Ennen kesälomien alkua kävimme kollegoiden kanssa testaamassa Punavuoren uuden helmen, Levainin. Tämä BW-Restaurantsin ”Punavuoren olohuone” on lyhyessä ajassa noussut huimaan maineeseen hittituotteensa, avokadoleivän, vuoksi.

Vielä alkukesästä avokadoleipä oli vain yksi aamiaistuote listalla, jonka itsekin päädyin kera smoothien ja latten valitsemaan. (Vaihtoehtona olisi ollut myös mm. jugurttiannos). Herkkuahan tuo konstailematon komeus oli: täydellisen kypsää, sopivan ohueksi viipaloitua avokadoa Levainin oman paahtoleivän päällä, höystettynä seesaminsiemenillä.

Kahvikin oli ihanaa!

Kannattaa suunnata Punavuoreen kiireettömälle aamiaiselle.

Kertakäyttönostalgiaa!

Viikonlopun Venetsialaisia varten ostin Helsingin Forumin Zoomista mustavalkoisen kertakäyttökameran. Sen sellaisen, jolla otetaan ihan oikeita valokuvia. Joka pitää aina rullata kuvan ottamisen jälkeen!

Itse kameralaite maksoi 19,90 e, sillä sai 27 kuvaa. Vempele oli niin pirun kaunis, että teki mieli melkein säästää se.

Oli ihana joutua vuosikymmenen jälkeen miettimään, mitkä tilanteet haluaa ikuistaa. Yhtään ruokakuvaa ei tullut otettua. Oli myös mahtavaa jännittää, millaisi kuvia sitä onkaan tullut otettua.

Kameran tuotosten kehitys maksoi Zoomissa 19,90 e, eli saman kuin kamerakin. Vietiin kamera aamulla kehitettäväksi ja haettiin iltapäivällä pois. Kuvista sai valita ottaako mattaa vai kiiltävää, kehyksillä vai ilman. Kuvat olisi saanut myös levylle. Negat oli tottakai messissä!

Aion ehdottomasti ottaa tästä perinteen. Tässä parhaimmistoa:

Still a man hears what he wants to hear and disregards the rest

I am just a poor boy
Though my story’s seldom told
I have squandered my resistance
For a pocket full of mumbles, such are promises
All lies and jests
Still a man hears what he wants to hear
And disregards the rest

When I left my home and my family
I was no more than a boy
In the company of strangers
In the quiet of the railway station
Running scared,
Laying low, seeking out the poorer quarters
Where the ragged people go
Looking for the places
Only they would know

Asking only workman’s wages
I come looking for a job
But I get no offers
Just a come-on from the whores
On Seventh Avenue
I do declare
There were times when I was so lonesome
I took some comfort there

Then I’m laying out my winter clothes
And wishing I was gone
Going home
Where the New York City winters
Aren’t bleeding me
Leading me
Going home

In the clearing stands a boxer
And a fighter by his trade
And he carries the reminders
Of ev’ry glove that laid him down
Or cut him till he cried out
In his anger and his shame
”I am leaving, I am leaving”
But the fighter still remains, mmm mmm