Glitter in my veins

Käytiin äitin kanssa kattomassa Mamma Mia: Here We Go Again! Leffa oli aika skeida, mutta vauvelipojista Josh Dylan pitkillä hiuksilla oli melko kuuma ja siten mun lempikohtaus oli Why Does It Have To Be Me.

No mutta, asiaan: oon viime aikoina sijoittanut pinkkeihin kenkiin. Jotenkin multa onnistui menemään Converse x Hello Kitty lanseeraus täysin ohi ja siksi kun heräsin haluamaan näitä pinkkejä unelmia, oli kokolaiva jo melkolailla seilannut. Conversen omasta kaupasta onneks löytyi koossa 39,5 joka käy mulle aivan hyvin – mun Converset vaihtelee 38 ja 40 väliä ja kaikki on hyviä 🤣

Lisäksi sijoitin pitkän pohdinnan jälkeen elämäni ekoihin Dr. Martenseihin. Nää oli mun kenkämäärissä toisiks kalleimmat popot (Parikat on kalleimmat) ja siksi pitkään pohdin hankintaa. Onneksi kaverit kannusti, koska nää on IHANAT!! Noudatin internetin viisaiden ohjeita ja otin omaa kokoa yhtä isommat, eli koon 40. Perfect.

Peace out and think pink!

-Elshey

PS otsikkokuvan rotsi on Lazyoafilta!

Tänään rakastan nakkeja.

Tilasin elämäni ensimmäisen Papu Designin Kanto-mekon. Kavereilla on näitä ollut ja paljon hyvää olen kuullut. Tää mekko ei varmasti jää viimeiseksi Papu-hankinnaksi. Laadukas materiaali, ihana leikkaus, erinomaiset ompeleet. Aijai 💕

Samaan syssyyn tilasin myös Papu x Mecci -nakkikorvikset. Kyllä nyt kelpaa.

Nauttikaa nakeista!

Yippee ki-yay!

Nää korvikset on ehdottomasti mun paras idea ikinä. Legon kaappi/laatikko -pala yhdistettynä laminoituun printtiin John McClanesta. 

Harmaat klassikot meni kaverille, punaiset jouluversiot itelle. 


Just once, I’d like a regular, normal Christmas. Eggnog, a fuckin’ Christmas tree, a little turkey. But, no! I gotta crawl around in this motherfuckin’ tin can! -John McClane

The girl in the (iron) cloth mask!

Pari viikkoa sitten törmäsin Egon tiskidisplayllä Kocostarin naamioihin. Kasvonaamion skippasin kun kankaisia naamioita oon käyttänyt muutenkin paljon, mutta kosteuttavat jalka- ja käsinaamiot kiehtoivat konseptina ja pääsivät siten mukanani kotiin. En aiemmin jaksanut kokeilla näitä kun ajatus vaikutti sotkuiselta. Tänään kuitenkin mökkisaunan jälkeen rohkaistuin kokeilemaan. Toisin kuin kankaiset kasvonaamiot, nämä käsi- ja jalkanaamiot ovat ’ulkopuolelta’ kuivia ja mahdollistavat siten mm. kävelyn ja kännykän räpläämisen – kaiken millä on merkitystä 😉 Homma ei siten ole sotkuista, vaikka näin ennakkoluuloni uskoivat. Käsinaamiot ovat isot hanskat, joissa on varressa on pieni tarra kiristystä varten. Jalkavastaavat ovat samalla konseptilla sukkamalliset. Maskit tassuihin, 20 min niistä nautiskelua (ei tuntunut hiostavilta!), lopun mönjän hierominen ihoon ja johan on kivan kosteutettu olo. Kosmetiikka lupauksineen ei sinänsä mua niin kiinnosta, joten en nyt ala selittämään (tai itse edes lukemaan) miksi nämä toimisivat, mitkä ovat vaikuttavat aineet ym. Mun mielestä tää oli kätevämpää kuin rasvaaminen, siinä on mulle syytä riittämiin käyttää näitä! 😀 Kaverina käytin Garnierin nassumaskin.

Kaunista, kestävää, kehittävää – kivaa!

Facebook – tuo kaupallisia näkökantojani avartava media – johdatti minut muutaman mutkan kautta vastaperustettuun Van Merryn -lelukauppaan.

”Van Merrynillä tärkeintä on, että lapset saavat leikkiä leluilla, jotka kestävät koko lapsuuden aina jopa heidän lapsilleen asti. Tavoitteenamme on rakentaa kaunista ympäristöä, jossa lapset voivat kasvaa toiset ihmiset ja ympäristön huomioon ottaviksi ja itsevarmoiksi aikuisiksi. Tämä kaikki alkaa siitä, millaisia arvoja heidän ensimmäiset leikkikalunsa viestittävät.”

Jo sivujen tyylitelty, pelkistetty ilme sai minut ihastumaan. En itse ole ehkä parasta kohdeyleisöä näin lapsettomana ihmisenä, mutta eipä tuo estä minua leluista – etenkään erityisen kauniista sellaisista – innostumaan. Pienen selailun jälkeen päädyin ”modernit pehmolelut” -osioon tutkailemaan ihania Noodolleja. Siitähän se valinnanvaikeus sitten alkoikin – yksi uusi ystävä sopisi hyvin sohvalle tuomaan pehmeyttä muuten niin kovaan arkeen.

Pitkän valintaprosessin jälkeen päädyin valitsemaan uudeksi ystäväkseni Keikarin. Tämä rusettikaulainen herrasmiespehmolelu vetosi minuun tyylitajullaan.

Äsken sain noutaa tämän parikymmentäsenttisen uuden pehmeän nukkapintaisen seuralaiseni Postin pakettiautomaatista ja voi pojat, HÄN ON HURMAAVA. Keikarin pinta on aivan ihanan pehmeä, ompelutyö tarkkaa ja yksityiskohdat laadukkaita. Töpöhäntä varmasti päätyisi pienemmällä suuhun tutkittavaksi, itse koitan tutustumisen tätä astetta vältellä.

vanmerryn2vanmerryn3vanmerryn1

Jos toivot (lapsesi) leluilta laadun lisäksi myös tyyliä – ja yksilöllisyyttä – on Van Merryn sinun lelukauppasi. Sukella Kapteeni Andrew Van Merrynin mukana laadukkaiden lelujen maailmaan.

Kertakäyttönostalgiaa!

Viikonlopun Venetsialaisia varten ostin Helsingin Forumin Zoomista mustavalkoisen kertakäyttökameran. Sen sellaisen, jolla otetaan ihan oikeita valokuvia. Joka pitää aina rullata kuvan ottamisen jälkeen!

Itse kameralaite maksoi 19,90 e, sillä sai 27 kuvaa. Vempele oli niin pirun kaunis, että teki mieli melkein säästää se.

Oli ihana joutua vuosikymmenen jälkeen miettimään, mitkä tilanteet haluaa ikuistaa. Yhtään ruokakuvaa ei tullut otettua. Oli myös mahtavaa jännittää, millaisi kuvia sitä onkaan tullut otettua.

Kameran tuotosten kehitys maksoi Zoomissa 19,90 e, eli saman kuin kamerakin. Vietiin kamera aamulla kehitettäväksi ja haettiin iltapäivällä pois. Kuvista sai valita ottaako mattaa vai kiiltävää, kehyksillä vai ilman. Kuvat olisi saanut myös levylle. Negat oli tottakai messissä!

Aion ehdottomasti ottaa tästä perinteen. Tässä parhaimmistoa: