A Seating Disorder

Miksi konttori-sanaa käytetään pääosin vain, kun viitataan pankkeihin tai avokonttoreihin? Ei kukaan ikinä puhu avotoimistoista!

Meillä töissä toimisto on perinteisen toimiston ja avokonttorin hybridi. Kaikilla on omat paikkansa, mutta osa meistä istuu huoneissa yhden tai parin muun kanssa, osa meistä avoimemmissa tiloissa samalla mallilla.

En ole työelämäni (reilut 10 vuotta) aikana kaivannut ikinä omaa työhuonetta. Sen sijaan viimeiset 5 vuotta olen kaivannut omaa paikkaa – työpisteen pysyvyyttä. Koska toimistomme tosiaan on melkolailla hybridiratkaisu ja henkilöstön vaihtuvuutta reilun 20 henkilön porukassa tuppaa vähintäänkin hallitun vaihtuvuuden verran olemaan, vaihtuvat meillä myös istumapaikat melko usein – tuolileikiksi sitä kutsumme.

Olen tämän työni aikana istunut 9 eri paikassa toimistollamme. Täyttä kymppiä tässä odotellessa! Toisaalta, mieluummin vaihdan kiinteää istumapaikkaani 6 kk välein kuin työskentelen ah-niin-trendikkäässä avo(kaaos)konttorissa, jossa omia istumapaikkoja ei ole lainkaan. Useampi ystävistäni työskentelee tällaisessa toimistossa. Menet aamulla töihin, valitset vapaista paikoista vähiten epämiellyttävän. Jos olet kokouksessa tai muuten pois työpisteeltäsi yli 2 h, tulee sinun ennen poistumistasi pakata tavarasi koriin ja vapauttaa käyttämäsi työpiste. Työpäivän jälkeen tavarat pakataan taas koriin odottamaan seuraavaa päivää ja samaa rumbaa.

Mielenkiintoista ylläkuvaillussa mallissa on se, että yksikään omasta lähipiiristäni, joka tällaisen mallin toimistossa työskentelee, ei välitä ratkaisusta. Useat ihmiset hakevat työelämässä pysyvyyttä – eikö OMA istumapaikka ole osa sitä? Mitä vikaa on henkilökohtaisissa esineissä työpisteessä? Lasten, kumppanin tai lempinäyttelijän valokuvissa?

Don’t get me wrong: ymmärrän myös vaihtuvien työpisteiden mallin mm. firmoissa, joissa toimistolla käy paljon ulkopuolisia (tällöin mm. lasten kuvat eivät ehkä anna kovin professionaalista ja yhtenäistä kuvaa). Ymmärrän vaihtuvat työpisteet myös ammateissa, jossa pääosa päivästä tehdään toimiston ulkopuolella, kenties ympäri Suomen,  ja toimistoverkoston eri pisteissä piipahdellaan lyhyitä pätkiä satunnaisina aikoina. Tällöin on varmasti ihana tietää, että vapaita työpisteitä on kiertolaista odottamassa.

Itse olen työnkuvani vuoksi pääosin toimistolla 5 päivää viikossa, vajaat 8 tuntia päivässä. Koen (ja olen myös töissä ilmi tuonut), että oma, kiinteä, ei-turhan-usein-vaihtuva työpiste lisää työmotivaatiotani ja tehostaa työntekoani. En koe, että istumapaikkoja tulisi käyttää vallankäytön välineenä (oh how I would like that corner office with the leather chair), vaan niiden tulisi olla itsestäänselvä osa toimivaa työarkea.

PS ystäväni työskentelee vaihtuvien työpisteiden toimistolla. Hän kiirehtii aamulla töihin, jotta hyviä paikkoja olisi vielä vapaana. Ei, jotta pääsisi vauhdilla töiden pariin. Miettikääpä sitä. 

PPS toinen vastaavassa ympäristössä työskentelevä kaveriporukkani kertoi, että heillä ihmiset pyrkivät päivästä toiseen samalle istumapaikalle. Shokkiylläri!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”A Seating Disorder

  1. Jokainen on joutunut työskentelemään avokonttorissa noin yhdeksän vuotta vähintään. Peruskoulussa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s