May the bridges I burn light the way!


Kuvan postikorttilöytöni Kruununhaan Olkkari ja Kruunukirppu -liikkeestä sai minut pohtimaan omia siltojenpolttokkajani

Uskon, että useimmilla on joskus töissä vaikeaa. Henkilökemiat tai osaaminen ja vaatimukset eivät kohtaa. Tuntuu, että tulee epäreilusti kohdelluksi. Tai, kuten mun tapauksessa, on vainoharhainen. 

Joskus erityisen huonoina hetkinä näppäimistö johdattaa minut selailemaan avoimia työpaikkoja. Hymähtelen onnessani, Burnsmaisesti näpyttelen sormenpäitäni yhteen ja kirjoittelen mielessäni läksiäisvihapuhetta. 

Mielessäni poltan  (työmaa)siltoja melko usein. Elämässä onneksi en. Saan kaipaamani kicksit mielileikeistä enkä onneksi päädy uhkauksiani toteuttamaan. Yleensä ’vittumälähenmenee’ -ajatukset ovat melko kärjistettyjä ääriajatuksia, joita edeltävät tapahtumat harvemmin ovat yhtä suureellisia kuin minä ne haluan mieltää.

Joskus siltojen polttaminen on kuitenkin minullekin hyvästä ja päätyy ajatuksen tasolta toteutukseen. Mm. Facebookista (ja elämästänikin) eliminoin melko helposti ihmiset, joiden en koe tuovan positiivista lisäarvoa elämääni. Ystävät kun voi ja saa valita! 

Alkuvuodesta jouduin itse ystävyyspyromanian kohteeksi. Yksi vanhimmista ystävistäni totesi, että 14 vuotta seuraani riitti. Aluksi olin vihainen ja ymmälläni, kunnes totesin itse harrastavani samaa pyromaniaa vähän väliä. Kasvoimme erilleen. Tai no, hän taisi kasvaa erilleen, koska minä kyseistä ystävyyttä vielä päivittäin kaipaan. You gotta pratice what you preach toiminee myös toisin päin, joten ehkä mä tästä vielä yli pääsen. 

Mietipä itsekin: onko se yläkouluaikainen Kalle oikeasti ilo elämässäsi, vai pelkkä rasite jatkuvine pummimisineen ja kitisemisineen? Pidimekkö Kallesta oikeasti ikinä? Tarvitaanko Kallea enää? Mitä jos sanottaisiin Kallelle heihei ja hyväksytään se, että kaikki eivät ehkä enää pidä myöskään meistä? 🙂

Ja hei: jos työkaverit ei miellytä niin (työpaikkaa) vaihtamalla paranee. Jos työ miellyttää, työkaverit ei, kannattaa punnita, kumpi on pysyvämpää – työ vai työkaverit. Itse kallistun työn kannalle. Jota rakastan. Tällä hetkellä (ja pääosin muulloinkin) tosin ihmisiäkin siellä. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s