Homeward bound

27,5 vuottani keravalaisena saivat tänään päätöksen. Tästä päivästä lähtien olen virallisesti mäntsäläläinen ja omistan oman pikku tonttini tästä kauniista kaupungista. 

Itse olen syntyperäinen keravalainen, vanhempani sen sijaan eivät. Espoolainen äiti ja jyväskyläläinen iskä päätyivät Keravalle harppi-ja-kartta -tekniikalla, eli tutkimalla kartalta, kuinka kauas Helsingistä joutuvat, jotta on varaa asua radan varrella sopivan kokoisessa, saunallisessa kämpässä. 

Kun isi ja äiti erosivat vuonna -91, jäätiin kuitenkin äiti, Jussi ja mä Keravalle budjaamaan. Ja hyvä niin! 

Kerava oli mulle mitä parhain kaupunki kasvaa, elää ja aikuistua. 

Keravalla mm.

  • Kävin kouluni lukioon asti
  • Kirjoitin kolme L:ää ja kolme E:tä
  • Koin ensisuudelmani
  • Seurustelin ensimmäistä kertaa
  • Sain ensimmäisen työpaikkani
  • Sairastin anoreksian, bulimian ja ortoreksian
  • Asuin äitini luona 22-vuotiaaksi
  • Ostin ensiasuntoni
  • Poltin (vahingossa) lapsuudenkotini yläkerran

Kerava oli ja on ihana paikka. Riittävän lähellä Helsinkiä mutta myös tarpeeksi kaukana siitä. Keravalta oli helppo kulkea kouluun Pasilaan ja töihin Stadiin. Stadi oli helposti saavutettavissa myös ihan hurvittelumielessä, joskaan en kova hurvittelija koskaan ollut. 

Muutto täysin uuteen ympäristöön on mulle tosi iso askel, kun Keravalle juurtunut olen. Toisaalta on ihana askel ’aikuisuuteen’ vaihtaa maisemia täysin – omasta tahdosta, valinnanvapaudesta. 

Heihei Kerava ja KIITOS. 

Kiitos kunnalle, joka tarjosi mulle mainion koulutuksen. 

Kiitos ystäville, jotka Keravalta löytyi – etenkin Heidi ja Laurat. 

Kiitos lapsuudenkodin ihanille naapureille, jotka antoivat mulle pentuna koiranulkoiluttamista ja muuta puuhaa ja kärsivällisesti mulle oven availivat, kun omat avaimet tapasivat jäädä kotiin. 

Kiitos ensimmäiselle ja toiselle työpaikalleni (K-Supermarket Kahveri ja rakas ystäväni Pirita).

Kiitos Keravan Ladun huipputyypeille. 

Kiitos Keinukallion frisbeegolfradalle. 

Kiitos ensiasunnon upeille eläkeläisnaapureille.

Kiitos. 

  

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Homeward bound

  1. Mulla ei ole mitään mielipidettä Keravasta. Ehkä hyvä niin, koska veikkaisin, että se ei olis mitenkään mairittelevat. Ymmärrän kyllä kotiseuturakkauden enemmän kuin hyvin – kaikki vihaa Kouvolaa, mutta mä oon kasvanut siellä. Siihen säilyy aina tietynlainen side, jonka varjolla paikkaa puolustaa.

    Oikeestaan tulin sanomaan, että oon pahoillani puolestasi noista sairastumisista. 😦 Onneksi asiat on tänä päivänä hyvin!

    Tykkää

  2. Toisaalta terveyttä arvostaa ihan eri tavalla kun sen hetkeksi menettää, I guess you feel me here, sister.

    Ja hei, näin mäntsäläläisenä voin sanoa, et Kouvola on A-OK, mä oon myös perverssin kiintynyt Lahteen!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s