Anonymiteetti, mikä ihana tekosyy.

Olen viime aikoina törmännyt työelämässä anonymiteetin tuomiin ongelmiin. Miten ihanan helppoa onkaan päästää omat pahat puolet valloilleen, kun suojana on täysi nimettömyys ja jäljitettämättömyys.

Stereotypioin itseni helposti hölösuuksi: tykkään puhua, spekuloida, ihmetellä ja kummastella kavereiden ja kollegoiden kanssa. Pystyn kuitenkin myös selkä suorassa sanoa, että mielipiteeni ovat melko helposti havaittavissa, toivotaan sitä tai ei.

Äitini on tavannut hokea vanhaa ”Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, on parempi olla hiljaa” -sanontaa. En usko hiljaaoloon, ennemmin kehittäviin ratkaisuehdotuksiin. Kuitenkin nimettömänä on parempi olla hiljaa kuin pistää tykittäen.

Mietitäänpä mahdollisena skenaariona esim. työpaikalla suoritettavaa anonyymia kyselyä, jossa tarkastellaan työpaikan tunnelmia. Tällainen kysely voi numeroita tutkien olla järkeväkin asia – kyselyllä tunnistetaan mahdollisia epäkohtia ja sen avulla pystytään niitä korjaamaan. Kuitenkaan psykologisesti ajatellen avoin sana ei lie näissä operaatioissa se fiksuin. Harvoin tehtävä toteutus ja anonymiteetin verho päästää peikot valloilleen ja ihmiset päästelevät sammakoita, joita todellakaan ei kasvotusten (tai edes selkää vasten) toiselle sanoisi.

Itse olen yliherkkä ja kärsin lisäksi vakavasta paniikkihäiriöstä. Avoimessa, rehellisessä ympäristössä voin hyvin. Kuitenkin salailun ja epärehellisyyden kanssa en pärjää: jos kanssani on ongelma, anna tulla vaan, älä kirjoittele lunnasvaateita pöydälleni.

Työnantajan kannalta tulee osata erottaa kaksi asiaa: ilmapiiriä myrkyttävä juoruilu ja selkäänpuukotus ja toisaalta taas ”alemman portaan” käymät keskustelut, spekuloinnit ja supinit, jopa hihitykset. Pääpiirteittäin ei kannata uskoa, että ihmiset haluavat aina toisilleen pahaa – on hyvin todennäköistä, että keskustelut sisältävät muutakin, kuin työasioita.

Niin, muuta kuin työasioita työpaikalla, CAN’T BE, SHOULDN’T BE! 

Olen itse mitä kummallisin persoona. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä, esiintymistä rakastava ja yltiösosiaalinen. Jösses mikä kombo.

  • Pelkään kaikista eniten olla puolituttujen ympäröimänä. Tällaisia tilanteita ovat esim. sukujuhlat, kavereiden bileet, laajemmat työkokoukset, koulutustilaisuudet ym.
  • Rakastan esiintyä ja olla esillä: olen aina äänessä ja nautin mm. julkisesta puhumisesta suunnattomasti.
  • Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, elämää ja puhetta. Koska kuitenkin kasvokkain ja puhelimessa puhuminen on minulle hankalaa (vaikka työntakia toki ongelmani nielenkin!), nautin kommunikaatiosta etenkin kirjoittamalla.

Usein tuntuu, että ulkopuoliset pelkäävät kirjoitettua viestiä paljon enemmän kuin puhuttua viestiä.

  • Jos kävelet keskelle keskustelua ja muut hiljenevät, on toki normaali ensireaktio ajatus siitä, että nyt puhutaan minusta TAI asiasta, jota ei ole korvilleni tarkoitettu. Kokemuksesta, ainakin omien puheideni kohdalla, voin kuitenkin sanoa, että ennemmin kuin puhun Sinusta pahaa, puhun ennemmin jostain henkilökohtaisesta asiasta tai niin turhasta asiasta, ettei sitä kannata kaikkien kuullen jauhaa.
  • Jos kävelet kaverisi/kumppanisi/kollegasi luo, ja hän laittaa selainikkunat alas tai kännykän pöydälle väärin päin, syntyy vielä vahvempi reaktio siitä, että nyt tehdään jotain salaista, kenties sinua loukkaavaakin. Valitettavasti joudun tässäkin myöntää, että Sinä et ole minulle niin tärkeä, että jaksaisin Sinusta aina puhua.

Puhun ennemmin minusta. Minun ongelmistani, minun elämästäni, minun kokemuksistani. 

Miksi en puhu niistä Sinulle? -Koska ne eivät Sinulle kuulu.

Miksi puhun niistä töistä? -Koska viihdyn useiden kollegoideni kanssa, osaa kutsun jopa ystävikseni.

Töissä pitäisi tehdä vain töitä.

En ole samaa mieltä. Eivätkä ole työelämätutkijatkaan. Management by fear is soooooooooooo last season, kuten on kyttäämiskulttuurikin. 

Manic Street Preachers laulaa lausussaan This Sullen Welsh Heart seuraavasti: ”It’s not enough to succeed, others must fail.” …this unhappy mantra I wish I could escape.

On valitettavaa, että toiset mittaavat omaa menestystään toisten epäonnistumisilla. Yhtä valitettavaa on se, että vielä 2016 vuonnakin toiset työelämässä kokevat, että erilaiset työtavat ovat jotain toisilta pois.

Itse olen työskentelytavoiltani lähes ADHD. Teen yhtä aikaa useaa työtä ja lisäksi selaimessa on auki FB, oma meili, parit nettikaupat, useampi työsidonnainen sivu ja ties mitkä. Toisaalta työnkuvanikin on sellainen, että toimintatapani siihen sopivat: teen paljon ad hoc -töitä ja olen niissä myös hyvä: tartun tehtävään kun se minulle tuodaan, jos se kiireinen on, muiden järjestykset priorisoin.

Alakouluissakin ymmärretään, että lapset oppivat ja työskentelevät eri tavoin. On pelottava ajatus, että sitten aikuisia, koulutettuja, tiettyyn tehtävään palkattuja ihmisiä (etenkin ERI tehtäviin palkattuja ihmisiä) ruvettaisiin istuttamaan samaan muottiin.

Rakkaat työnantajat, voin luvata, että estämällä vapaudet, kieltämällä ilottelun ja kontrolloimalla liikaa menetätte ilmapiirin lisäksi motivoituneet työntekijät vihreämmille apajille.

Tuli niin pitkä silta, että aasikin eksyi matkalla. Tässä bloggauksessa oli kuitenkin muutama pointti, tässä ne tulevat:

  • Ole mies tai nainen: älä verhoudu anonymiteetin turvaan.
  • Usko erilaisuuteen: älä pakota ihmisiä yhteen muottiin
  • Työnantaja: Luota tai luovu
  • Sinun onnistumisesi ei ole sama kuin toisten epäonnistuminen
  • What makes you so fucking special and above everybody else?
  • Haluaisitko tehdä töitä viidenkymmenen itsesi kaltaisen kanssa?

PS jos kaverin tai kollegan tarvitsee pelätä käytyjä keskusteluita, kannattaa ehkä mennä itseensä.

PPS jos työnantaja pelkää työntekijöidensä keskusteluita, lie myös peiliinkatsomisen paikka. Itse työnantajana olisin onnellinen, jos työntekijäni viihtyisivät keskenään ja jauhaisivat välillä turhaakin paskaa keskenään.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s