Hermoheikko muuttonoviisi

Ostin ensimmäisen oman asuntoni vuonna 2011, kun Nordea kilttinä pankkina jakoi k.o. vuonna asunnon ostaneille ASP-säästäjille 3500 euron ylimääräisen palkkion.

Olin tuolloin 22-vuotias ja muutin pois äidin luota, eli lapsuudenkodistani.

Ensimmäinen oma asuntoni oli aivan ihana luhtitalon pohjakerroksen kulmahuoneisto, 58,3 neliötä (tarkkaa on!). Iso keittiö-olohuone, valtava makuuhuone, jossa oli koko seinän pituudelta 60 cm syvät peilikaapit, vaatehuone ja ihan kiva kylppärikin.

Koti palveli aivan valtavan hyvin minua ja pian kanssani sinne muuttanutta kumppanianikin, kunnes työrealiteetit iskivät pelon perseeseen.

Työni takia pyörittelen asunto-osakeyhtiöitä ja etenkin niiden ongelmia päivät pitkät. Vuoden 2015 aikana alkoi entistä enemmän pintautua tontinvuokrasopimukset, niiden päättymiset ja uusien sopimusten myötä tulleet korotukset.

Koska oma yhtiöni sijaitsi vuokratontilla, totesin, että ennemmin kuin jään seuraamaan, miten vuokratontin suhteen käy vuonna 2028, myyn asunnon nyt hyvissä ajoin ja siirryn itse tavoittelemaan unelmaa omakotiasumisesta.

Välittäjäksi valitsin kollegan suosituksesta Pro Laki Oy:n Pro Asuntokaupan LKV Kaarlo Launosen. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun olen itse myyjän pallilla, jännitti koko prosessi minua melkoisen paljon. Kaarlo kuitenkin otti meidät omakseen hyvin nopeasti ja ammattimaisesti ja paneutui myyntitehtävään tosissaan ja vahvalla sitoomuksella. Alle kuukausi välityssopimuksen allekirjoituksesta istuinkin jo pankissa myymässä asuntoani.

Vapautus tehtiin hyvin tiukalla aikataululla: kaupat tehtiin keskiviikkona, saman viikon perjantaina me muutimme ulos ja ostajat sisään. Koska emme todellakaan tällä aikataululla löytäneet uutta kotia itsellemme, tarjoutui äitini (ihana ihminen kun on) luovuttamaan meille oman kaksionsa käyttöömme, kunnes löydämme muuta – äiti on luvannut budjata tämän ajan mökillä.

Nyt on sitten kova metsästys ja näytöissäjuokseminen käynnissä – kyllä se koti vielä jonkun nurkan takaa esiin pompsahtaa!!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Hermoheikko muuttonoviisi

  1. Hoppas löytyy pian joku kiva koti! Kattelin facesta tai jostain sun vaatimuslistaa, ja se ei ollutkaan ihan pieni.. :’D Mut toivottavasti ei tarttis hirveesti tehdä kompromisseja.

    Asunnon myyminen on kyllä melkonen prosessi. Meillä tosin meni tosi hyvin, kun ostaja oli uuden asunnon myyjän veli. 😀 Ei tarvittu välittäjää ja kaikki hoitui vaivattomasti ja nopeasti. Oltiin siis ehditty ottaa myyntikuvat kyllä, mutta ei edes laittaa asuntoa nettiin.

    Muuttaminen itsessään on tietty sitten toinen prosessi. Tarvis karsia, mut samalla tarvis uusia huonekaluja, koska vanhat ei sovi (fyysisesti tai henkisesti) uuteen kämppään. Ja sit ne laatikot vaan lojuu viikko- ja kuukausikaupalla nurkissa, kun ei vaan saa purettua… huokkk.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s