Luonnevikainen narttu.

”Kyllä tällä nartulla on ihan selvästi paha luonnevika, parempi lopettaa, ettei sitten aiheuta ongelmia myöhemmin.”

Kauhian hyvä ja helppo ajatus. Ongelmana vaan on se, että narttu on lähes 30-vuotias, murha on tuomittava asia ja eutanasiaakaan ei voi ihmiselle pakottaa. Isoin ongelma kuitenkin taitaa olla se, että narttu ei itse tiedosta luonnevikaansa.

Narttu olen minä.

queenbitch

Olin alakouluaikoina pahasti koulukiusattu, ongelmina silloin muille oli ylipaino ja luonne. Eve ja Kata ovat painuneet mieleeni hyvin tuskaisesti ja edelleen kyseisten nimien kuuleminen puistattaa.

Yläkouluaikoina olin koulukiusaaja. Uhrina oli pääosin vanhin ja rakkain ystäväni Haideex. Haluaisin syyttää tästä naurettavasta käytöksestä alakouluaikaisia traumoja ja yläkouluaikaista huonoa seuraa, mutta oikeasti en taida voida syyttää kuin itseäni. Onneksi Haideexin kanssa asiat on aikuisemmalla iällä käsitelty, ystävä ei minua enää joudu pelätä ja yhteinen salitreeni toimii hyvänä stressinpurkajana.

Lukio meni syömishäiriöiden pyörteissä ja ylisuoritumisessa, joten en ehtinyt kiusata tai tulla kiusatuksi. Saavutetut laihdutustulokset toivat kyllä tarjouksia uusista ”ystävistä”, mutta niihin jätin tarttumatta ja keskityin niihin vähiin, joille olin ja olen ollut OK kaikissa painoluokissani.

Ammattikorkeakoulusta (superihana Haaga-Helia) puuttui kiusaamiskulttuuri. Luonnevika aiheutti toki törmäyksiä, mutta se oli pientä. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Näin äiti on opettanut.

Sitten työelämään. 16-vuotiaana aloitin työskentelyn nyt jo edesmenneessä K-Supermarketissa. Ei ongelmia. Luonneviasta oli kaupan alalla reilusti hyötyä ja palaute kollegoilta ja asiakkailta oli erinomaista. Tätä duunia jatkoin vielä ammattikorkeakoulun ajan ja nautin joka hetkestä.

Ammattikorkean loppupuolella kauppa meni konkurssiin ja vaihdoin työtä henkilökohtaiseksi avustajaksi. Täysin uusi aluevaltaus. Onneksi. Sain tästä työstä uuden, yhden parhaista ystävistäni ja yhteydenpito on lähes päivittäistä. Luonnevika katsottiin tässäkin työssä eduksi.

Valmistumisen jälkeen oli aika siirtyä täysipäiväiseen työsuhteeseen ja elämä johdon assistenttina alkoi. Työyhteisö oli vahvasti miespainotteinen ja toimiston tyttönä luonnevikainen narttu otettiin lämpimästi ja rakkaudentunnustuksilla vastaan. Valitettavasti tämä työ alkoi vuoden jälkeen käydä henkisesti liian raskaaksi paineineen ja tavoitteineen ja päätin aloittaa vähittäisen siirtymän uudenlaiseen maailmaan.

Syksyllä 2011 ovet uuteen maailmaan aukenivat ja aloitin nykyisessä tehtävässäni, tällä kertaa kahden tiimin eli n. 14 henkilön assistenttina. Asetelma on mielenkiintoinen, sillä esimiehiä on kaksi + toimitusjohtaja. Työ itsessään on ihanaa, innostavaa ja inspiroivaa ja työtehtävistä selviydyn (ainakin palautteen ja kehityskeskusteluiden perusteella) loistavasti. Töissä kaikkien kanssa tulen toimeen, muutamien kanssa vapaa-ajallakin. Kuitenkin tässä työssä luonnevian aiheuttamat ongelmat tuovat epäsuoraa palautetta liikaakin.

MIKÄ LUONNEVIKA?! Olen liian iloinen. Liian äänekäs, liian räväkkä, liian innostuva, liian suunapäänä, liian minä. Muodista kiinnostumaton nörtti, jonka mielestä jakkupukumainen haalari on hyvä kruunata tennareilla ja polkkakarkkikorvakoruilla.

Kuten aiemmin jo sanoin, narttu kannattaa lopettaa. Minuutta on paha muuttaa ja jos se on ympäristölle niin vahva rasite kuin minun usein annetaan ymmärtää, olen ympäristöni kanssa ongelmissa. Minuutta en voi enkä halua muuttaa, ympäristöä onneksi voi tarpeen tullen vaihtaa.

On ollut mielenkiintoista huomata mihin, kenelle ja MIKSI luonteeni sopii. Kaupan alalla räväkkyys toimi – mulla hymy ei hyydy ja palvelu pelaa. Myös ensimmäisessä oikeassa työpaikassa, jossa asiakaskontakteja oli paljon, homma pelitti.

Nykyisessä tehtävässäni, jossa olen vahvasti back office -tehtävissä, tuntuu, että nartun luonnevika ottaa etenkin samanikäisten naiskollegoiden hermoille. Luonteessa tuntuu vituttavan ainakin iloisuus, pikkuasioista innostuneisuus ja avuliaisuus. Myönnän, ne ovat huonoja piirteitä ihmisessä. Not. Lisäksi nartulla on ongelmana huono pukeutuminen ja pulleus. Hassua. Luulisi, että näistä olisi kilpailijoille enemmän hyötyä kuin haittaa – the more stupid I look, the better you look. Right?

Otan ilolla vastaan palautetta työnteostani. Onnistumisista, epäonnistumisista ja mahdollisesti korjattavista toimintatavoista. Tätä palautetta myös saan esimiehiltäni ja epävarmoissa tilanteissa myös heiltä varmistan.

Miten reagoida palautteeseen, joka ei sinänsä koske työntekoa ja joka tulee ihmisiltä, jotka eivät ole itseesi nähden esimiesasemassa? Toisesta korvasta sisään, toisesta korvasta ulos lie hyvä ohje, noudattaminen vaan on vaikeaa. Itse ainakin olen luonteeltani niitä tapauksia, jonka on vaikea olla ei-pidetty. Vaikka juuri se luonne on se, joka tämän ei-pitämisen aiheuttaa.

Valitettavasti oma reagointitapani on ollut sairastua paniikkihäiriöön. Jatkuva ”nokkiminen” on aiheuttanut todella vahvoja pelkotiloja, joiden myötä nykyään lähes kaikki sosiaaliset tilanteet ovat hankalia. Puhelimeen vastaaminen, etenkin tutuille ja puolitutuille, on lähes mahdotonta, kyläänmeno, yön yli keikat… Rakastan työtäni ja mielestäni olen siinä hyvä. Valitettavasti vaan työpaikkakiusaaminenkin on olemassa oleva konsepti.

Kaikella rakkaudella: antakaa minun minuuteni olla – pärjään työssäni kyllä, vaikka en piiskaisi itseäni haluttuun ulkomuodolliseen ja henkiseen muottiin. Ja jos en pärjää, toivon, että palaute tulee esimiestasolta ja perustellusti. Mun Super Mario Bros 3 -sukat kun eivät vaikuta työntekoon.

PS Myös itse pyrin elämään ”kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen” -ohjeen mukaan. Itselleni haasteena ovat usein liian paljon itsenikaltaiset ihmiset ja toisaalta taas täydet vastakohdat – hiljalliset ja rauhalliset. Elämä kuitenkin on oppimisprosessi! 🙂 Erilaisuus ei tee ihmisestä alempiarvoista. Se, että itse olen ehkä lapsenomainen ja hilpeä ei mm. tee minusta tyhmää eikä minua tarvitse katsoa nenänvartta pitkin. Katso silmiin, ne ovat lähes samalla tasolla kuin Sinunkin. 

PPS Olen onnellinen omana itsenäni. Sinun ei siten tarvitse minua yrittää muuttaa. Kiitos kuitenkin vaivannäöstäsi ❤

PPPS Äskeisen lopussa oli sarkasmia. Huomasitkos?

bitch

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Luonnevikainen narttu.

  1. Voi Elsa ❤ jos sulla on luonnevika, niin toivoisin, että kaikilla maailman ihmisillä – tai edes puolella niistä – olisi se. Mun mielestä oot kaikin puolin täydellinen JUST tuollaisena – siis Elsana. (Tähän vois linkittää sen tiedät-kyllä-minkä Egotripin biisin, mutta linkittämisen sijaan tyydyn vaan viittaamaan siihen tällä tavoin semiepämääräisesti :P). Mun käy ihan vähän sääliksi kaikkia vihaajia: niillä on pakko olla tosi kurja olo, kun pitää keskittyä keksimään muista vikoja ja sillä tavalla pyrkiä kanavoimaan sitä omaa pahaa oloa muille. Onneksi sulla on asenne kohdillaan. You go girl! ❤

    Haters gonna hate but bitch you're FABULOUS. ❤

    Tykkää

  2. Haters gonna hay and owls say hoot! Sun täytyy Inka rakastaa mua ku ollaan tunnettu niin pitkää ja oot mun WI-FI! ❤

    Tykkää

  3. Ihmiset on kyllä harvinaisen perseestä. Olit mitä tahansa, et kelpaa. Niin se vaan on! Kurjaa, että oot joutunut kestämään noin paljon kaikkea ylimääräistä paskaa. Itsekin vähän liian paljon läpikäyneenä osaan kyllä sympata.

    Onneksi on hetkiä, jolloin osaa ja uskaltaa pistää vastaan. Ei ole kenenkään oikeus tai velvollisuus muuttaa muita – harmi, että kaikki ei sitä tajua. Niin kauan, kuin kenenkään muun elämä ei siitä mene pilalle tai ketään ei satu, ollaan vaan omia itsejämme, eikös? 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s