Gdansk gdannattaa!

Joulukuun matkanamme suuntasimme tällä kertaa Puolan Gdanskiin (ent. Danzig). Kohde valikoitui edullisten lento- ja majoitushintojensa vuoksi – melko lailla samasta syystä kuin Varsova aikoinaan.

Gdansk on helppo kohde pitkään viikonloppuun, kaupunki on pieni ja kaikkialle pääsee kävellen.

Vanha kaupunki on todella pittoreski kapeine taloineen ja mukulakivikatuineen. Kirkkoja riittää!

Hotelliksemme valitsimme pitkän torin varrelta IBB Hotel Dlugi Targin ja se olikin reissun tukikohtana täydellinen. Loistava sijainti ja parhaita aamupaloja, joita olen ulkomailla syönyt. Aamupalalla oli runsas valikoima hedelmiä ja vihanneksia, ihanaa!

Päivämme käytimme kävellen ja museoissa ym. piipahdellen. Maksullisista kohteista valitsimme käytäväksi keskiaikaisen nostokurkimuseon, maailmanpyörän (AmberSky Gdansk) sekä vuonna 2017 avatun 2. maailmansodan museon. Käymisen arvoisia kohteita kaikki! 2. maailmansodan museo oli hienoin museo ja parhaiten koottu näyttely, jossa olen käynyt. Pysäyttävä, toki, mutta myös sivistävä.

Kuten muuallakin Puolassa, Gdanskissa on halpaa matkailla. Itse nautin edullisista kahvilahinnoista sekä halpakosmetiikkaketjujen tarjonnasta (Rossman 😍). Lentokentältä pääsi Gdanskiin junalla yhdellä vaihdolla n. eurolla.

Lempikahvilaksemme muodostui Drukarnia, jossa kävimme päivittäin.

Yhtenä päivänä teimme junaretken Gdyniaan, jonka akvaariossa vierailimme, sekä Sopotiin, joka on vielä Gdanskia söpömpi kohde ja jonka 500-metrinen puulaituri on huima elämys.

Joulukuussa Gdanskissa on eurooppalaiseen tapaan joulumarkkinat, joilla kävimme nauttimassa ’tunnelipullaa’ (chimney cake) ja hehkuviiniä.

Mainokset

Vapaapudotussimulaatio Föönissä – nättii, eipä!

Sain heinäkuisten kolmekymppisteni lahjaksi mieheltäni vapaapudotussimulaatiolahjakortin Redin Fööniin. Koska joulukuussa oli muutenkin kerrankin asiaa Rediin, päätin varata lentoajan ja romauttaa ruhoni supertehokkaan tuulikoneen syleilyyn.

Opastus pidetään aina ryhmille, eli kun varaa oman aikansa, on samassa ryhmässä väkeä max. 10. Fööniin mennään paikan päälle n. tunti ennen omaa lentoaikaa. Opastus kestää n. 15 min. Paikanpäällä allekirjoitetaan ensin vastuunrajausasiakirja, sitten vaihdetaan varusteet päälle (haalari ja lenkkarit jos omat kengät ovat muuta kuin lenkkarit tai tennarit) ja kokeillaan kypärät. Opastuksessa opetellaan eri käsimerkit joita ohjaaja lentoputkilossa näyttää, jotta lyhyestä lentoajasta saa maksimimäärän iloa irti 🙂

Sitten korvatulpat korviin, kypärät päähän (pitkä tukka letille!) ja putken yhteydessä olevaan odotustilaan odottelemaan. Putkessa on telkkari, josta oman vuoronsa näkee.

Meidän ryhmässä kahdella (toinen oli mää) oli 1 + 1 + 2 min, enemmistöllä 1 + 1 min. Näytöltä näki aina oman vuoron, milloin puhallukseen heittäydyttiin. Ohjaaja on lentotilassa mukana kokoajan ja näyttää käsimerkein pitääkö jalkoja koukistaa tai suoristaa, päätä nostaa tai käsiä levittää tai kaventaa. Alkuun oikean asennon löytäminen on vaikeaa, mutta vikan 2 min aikana alkoi homman jo tajuta.

Föönissä on älyhyvä henkilökunta ja kokemuksesta on tehty kokonaisvaltainen. Lentoputki on keskellä tilaa, joten jos mukana on lentämätön kaveri, on hänen helppoa katsoa tapahtumia esim. kahvikupin äärellä.

Jokaisesta omasta lentopätkästään saa videon kahdesta eri kulmasta kuvattuna. Videot ovat ladattavissa heti lennon jälkeen.

Törkeen siisti, joskin kallis, laji!

Suklaatalo 2018

Perinteinen suklaatalo on taas bygattu – tällä kertaa menin harjakaton sijaan käänteisellä pulpettikatolla 🤣 ylijäämäpaloista tein töihin pikkutönön. Jostain syystä liimasimme palat sulalla suklaalla, vaikka Dr. Oetkerin leivontaliima toimisi hommassa paljon paremmin!

Scandic Aviacongress

Yleensä käytämme lentokenttähotelleina Helsinki-Vantaan alueella olevia hotelleja. Tällä kertaa kuitenkin huomasimme hotellintarpeen niin myöhään, että kenttähotellit (Glo, Scandic ja Hilton) olivat hinnankiroissaan. Pienen scouttauksen jälkeen päädyimme siten varaamaan yön Scandic Aviacongressista. Scandic Aviacongress ja Scandic Aviapolis ovat Jumbon kupeessa vierekkäin olevat hotellit, joista molemmista on n. 5 min maksuton bussimatka kentälle.

Sunnuntai-iltana Aviacongress oli erittäin rauhallinen. Ravintolan menu oli supistettu yhteen salaattiin, kahteen hampurilaiseen ja illallisbuffetiin. Me valitsinme 24,90 maksaneen buffetin (paistia punaviinikastikkeessa, valkosipulikermaperunoita, uunilohta, salaatteja), joka oli mitä mainioin iltaruoka. Ennen illallista vietimme tunnin hotellin sauna- ja uima-allasosastolla ainoina vieraina. Altaan vesi oli KYLMÄÄ, mutta sessio itsessään kovin rentouttava.

Aamiaista Aviacongress tarjoaa klo 04 alkaen, tärkeä piirre lentokenttähotellissa. Bussi kentälle kulkee 20 min välein ja ainakin tänä kauniina maanantaina bussi kulki minuutilleen aikataulussa.

Aviacongress on siisti ja rauhallinen hotelli, josta on helppo siirtymä kentälle! 🙂 Huone 718 oli mahtava ja sänky VALTAVA. Vesikiertopatteri lotisi hieman häiritsevästi ja ilmastointi on hotelleissa lähes poikkeuksetta liian kova, mutta näistä selvittiin!

Hyvällä tavalla hullu

Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa.

Mielenterveyden keskusliiton masinoima kampanja on hyvä muistutus kaikille meille siitä, että mielenterveysasioista saa ja pitääkin puhua. Joskus olen itse kauhistellut sitä, että joka neljäs suomalainen sairastaa syövän. Mielenterveysviikko muistuttaa siitä, että lähes joka neljännellä nuorella aikuisella on mielenterveysongelmia.

En itse taida enää 30-vuotiaana nuoren aikuisen muottiin istua, mutta mielenterveysongelmia löytyy kyllä.

Omalla kohdallani onnenpyörä on osunut paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöön. Häiriö on mulla hyvin hanskassa, siihen on ihana jatkuva estolääkitys ja lisäksi toimivat kohtauslääkkeet – niitäkin kahta eri kastia kohtauksen voimakkuuden mukaan. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö johtaa kohdallani myös helposti masennukseen.

Saan välillä moitteita siitä, että puhun mielenterveysongelmastani ja lääkityksestäni liiankin avoimesti. Tähän on kuitenkin kaksi syytä. Ensinnäkin, en itse koe mielenterveysongelmissani mitään hävettävää tai salattavaa. Jos joku muu kokee ne ahdistaviksi niin siitä vaan, minä en kuitenkaan halua tai jaksa niitä piilotella. Toisekseen häiriöni estolääkitys tekee minusta vielä avoimemman kuin mitä ilman lääkitystä olisin – ja lääkityksettäkin jaan henkilökohtaisia tietojani melko joviaalisti.

Olen onnekas siinä(kin) mielessä, että häiriöni häiritsevät pääosin vain vapaa-aikaani ja perhe- ja ystävyyssuhteita. Onnekasta tässä on se, että työelämän kannalta olen melkolailla työkykyinen. Vapaa-ajalla en pysty vastata puhelimeen jos kaveri tai äitiä kaukaisempi sukulainen soittaa. Välttämättä en pysty vastata edes pikkuveljeni tai vaikkapa äitipuoleni puheluun. Jännitän perhejuhlia ja muita isompia kokoontumisia niin paljon, että melko varmasti saan kohtauksen joko ennen tilaisuutta, tilaisuudessa tai sen jälkeen. Matkustaminen jonkun muun kuin mieheni tai äitini kanssa tuntuu kauhistuttavalta konseptilta. Työssä häiriöni haittaa vain työmatkailua – en pysty jakaa hotellihuonetta kollegan kanssa, vaikka kollega olisi kuinka läheinen ja hyvä tyyppi.

Välillä luulen, että häiriöstäni kärsii itseäni enemmän mieheni, joka on usein kohtausteni kohde (ei kuitenkaan ikinä niiden syy <3). Jos kohtaus ei purkaudu fyysisenä pahoinvointina, se purkautuu hallitsemattomana tunnereaktiona, joka on joko äärimmäisen aggressiivinen tai holtittoman itkuinen. Kohtauksien aikana olen usein myös puheiltani ja ajatuksiltani itsetuhoinen – en kuitenkaan onneksi toimiltani.

Mielenterveysviikon yhtenä teemana on muistuttaa työelämää siitä, että mielenterveysongelmista kärsiville olisi hienoa järjestää töitä oman kapasiteetin mukaan ja tämän ajatuksen puolesta liputan itsekin täysillä. Tämä toisaalta vaatii myös sitä, että mielenterveysasioista saa puhua myös töissä. Minä ainakin olen saanut. Kiitos siitä työnantajilleni.

Näin joulun alla on hyvä muistaa, että hulluja äidin oomme kaikki. Ja hakea tukea Liisa Ihmemaassa -teoksesta:

“You’re mad, bonkers, completely off your head. But I’ll tell you a secret. All the best people are.”

Lue lisää mielenterveysviikosta täältä. 

 

Glitter in my veins

Käytiin äitin kanssa kattomassa Mamma Mia: Here We Go Again! Leffa oli aika skeida, mutta vauvelipojista Josh Dylan pitkillä hiuksilla oli melko kuuma ja siten mun lempikohtaus oli Why Does It Have To Be Me.

No mutta, asiaan: oon viime aikoina sijoittanut pinkkeihin kenkiin. Jotenkin multa onnistui menemään Converse x Hello Kitty lanseeraus täysin ohi ja siksi kun heräsin haluamaan näitä pinkkejä unelmia, oli kokolaiva jo melkolailla seilannut. Conversen omasta kaupasta onneks löytyi koossa 39,5 joka käy mulle aivan hyvin – mun Converset vaihtelee 38 ja 40 väliä ja kaikki on hyviä 🤣

Lisäksi sijoitin pitkän pohdinnan jälkeen elämäni ekoihin Dr. Martenseihin. Nää oli mun kenkämäärissä toisiks kalleimmat popot (Parikat on kalleimmat) ja siksi pitkään pohdin hankintaa. Onneksi kaverit kannusti, koska nää on IHANAT!! Noudatin internetin viisaiden ohjeita ja otin omaa kokoa yhtä isommat, eli koon 40. Perfect.

Peace out and think pink!

-Elshey

PS otsikkokuvan rotsi on Lazyoafilta!

Hotel Rantapuisto

Viime viikonlopun häitä varten tarvitsi hotellin meille poikkeukselliselta sijainnilta, nimittäin Itä-Helsingistä. Harvemmin on ollut tarvetta sielläpäin kaupunkia majoittua, yleensä hotelliyöt sijoittuvat Helsingin keskustan tuntumaan erinäisten iltamenojen seurauksena.

Hotellivalikoimaa ei sielläpäin Stadia liikaa ole, mutta laatu korvaa määrän. Hotel Rantapuisto voisi olla elsamaisesti sanottuna ”rupunen paska”, mutta se ei ole sitä. Kyseessä on hyvällä maulla rakennettu vanha koulutuskeskus, jonka materiaalivalinnat (punatiili ja huimat määrät puuta) ovat kestäneet aikaa erinomaisesti. Sisustus on sitä kuuluisaa ajatonta skandinaavista.

Rantapuiston historia hotellin sivuilta lainattuna:

Pankin koulutuskeskuksesta kokoushotelliksi

Hotel Rantapuisto pysäyttää: näyttävä päärakennus valmistui 1963 Pohjoismaiden Yhdyspankin (myöhemmin Suomen Yhdyspankin) koulutuskeskukseksi keskelle itähelsinkiläistä luontoa maisemakulttuurin kannalta merkittävälle alueelle. PYP oli jo aikaisemmin hankkinut tontilla sijaitsevan v. 1917 rakennetun jugendtyylisen Villa Furuborgin, joka toimi aikaisemmin Rosenlewin suvun kesähuvilana.

Koulutuskeskuksen perusratkaisu, paviljonkityyppinen pohjakaava ja eri osien väliset lasiset yhdyskäytävät, yhdistävät ympäröivän luonnon ja rakennuksen sisätilat yhdeksi kokonaisuudeksi. Arkkitehtipariskunta Ragnar ja Martta Ypyä saivat inspiraatiota koulutuskeskuksen suunnitteluun Alvar Aallon arkkitehtuurista (jonka arkkitehtitoimistossa Ragnar Ypyä työskenteli 1920-luvulla) sekä tanskalaisesta modernin taiteen Louisiana-museosta.

Hyvin rationaalinen ja selkeälinjainen arkkitehtuuri ja ympäröivä metsäinen ja kallioinen luonto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Rakennuksen kaikki yksityiskohdat on tarkoin harkittu, viimeistelty vaikutelma yltää pienimpäänkin detaljiin saakka. Rakennus on ”kokonaistaideteos”. Eri puulajeja on käytetty sisustuksessa erittäin runsaasti. Talo viestiikin edelleen aikakautensa mielenkiintoisia arkkitehtonisia piirteitä: kokonaisuus muodostuu useista siivistä, atrium-pihoista, tilat ovat suuria ja avarat käytävät ovat lattiasta kattoon lasia. Jäljellä on myös useita alkuperäisen sisustuksen helmiä kuten valaisimia, takkoja ja kattorakenteita.

1980-luvulla pankkien koulutustarve kasvoi, ja uusi kokoussiipi, auditorio sekä palloiluhalli rakennettiin palvelemaan kasvavaa tarvetta vielä paremmin. 1990-luvun lama ja viimein fuusio Merita-pankin ja Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kesken kuitenkin vähensivät koulutustarvetta ja 2000-luvun aikana Rantapuisto alkoikin palvelemaan kaikkia kiinnostuneita majoitus- ja koulutusasiakkaita Unitas Kongressikeskuksena ja myöhemmin Kokoushotelli Rantapuistona. Hotelli avasi ovensa kansainvälisen Best Western -hotelliketjun lipun alla huhtikuussa vuonna 2014. 22.8.2016 hotelli irtaantui Best Western -ketjusta ja toiminta jatkui itsenäisenä Hotel Rantapuistona.

Meidän huoneemme sijaitsi Metsäsiivessä, jossa kelpasi hyvinkin yö viettää. Huone oli pelkistetty, mutta täysin riittävä ja pisteet myös perustasoisessa huoneessa olleesta vedenkeittimestä tilpehööreineen.

Aamupala yllätti vielä itse hotellia positiivisemmin: se oli IHANA. Tuoreet, vielä lämpimät rapeakuoriset leivät, laaja valikoima lämpimiä ja kylmiä ruokia, kahvina Mundo – astioina Marimekko. Ihanaa ❤

IMG_0156IMG_0158IMG_0168IMG_0169IMG_0212IMG_0222

Joskus kai se täytyy meikänkin myöntää, että mitä iistimpää, sitä siistimpää.

Rantapuiston myötä meidän Helsinkihotellien lista näyttää tältä:

Sokos Hotel / Radisson

  • Presidentti
  • Torni
  • Helsinki
  • Albert
  • Aleksanteri
  • Seaside
  • Plaza
  • Royal
  • Vaakuna

Scandic

  • Simonkenttä
  • Marski
  • Marina
  • Paasi
  • Park

Muut

  • Haven
  • Rantapuisto
  • Seurahuone
  • KlausK
  • Holiday Inn Pasila
  • Holiday Inn Ruoholahti
  • Best Western Katajanokka
  • Finn
  • Helka
  • Glo Art
  • Glo Hotel Kluuvi