Käynti Kakolassa loppumetreillään

Vietimme tiimin kanssa toimintasuunnitelmapäivää Turussa. Koska rankkaan päivään kaivataan kevyttä ohjelmaa, päätimme piipahtaa Kakolan vankilakierroksella, kun sattui sopivasti olemaan k.o. kierrosten viimeinen viikko.

Kierrokset ovat nyt loppuneet ja Kakolaan kehitetään asuntoja, kylpylää, liiketiloja ym. – melkolailla erilaista toimintaa kuin mitä entiset asukkaat ovat siellä harjoittaneet.

Päivän fakta: Kakola on rakennettu ”kakoliitistä”, k.o. kukkulan omasta graniitista, vankihartiavoimin louhitusta sellaisesta, might I add.

Kakolan suhteen annan kuvien puhua puolestani.

Mainokset

Kämpin Afternoon Tea

Kämp ja Salutorget sijaitsevat kätevän lähellä toisiaan. Vähän liiankin lähellä siinä mielessä, että ’keskustasta’ päin tullessa, Salutorgetiin teelle mennessä, näkee pakolla Kämpin vastaavan konseptin mainoksen.

Valitsimme Kämpissä paikkamme ’ulkoa’, eli terassilta eli verannalta. Pro tip: k.o. tilassa on lämmitetty lattia, joten jos laskee laukun lattialle, kannattaa varmistua laukun sisällön suklaattomuudesta.

Kämpin Afternoon tea maksaa 25 euroa ilman Proseccoa, 30 e kera. Kolmikerrostarjottimella oli yksi ruokaisampi sandwich (lohitäyte näin lokakuussa), kolme pikkusuolaista ja massaltaan varmaan 3 x edellämainittujen määrä makeita.

Teevalikoima oli laaja ja itselleni Kämpin Salutorgetista erottava ainoa positiivinen seikka oli teen santsaus: all you can drink! Teelajiakin sai vaihtaa välillä, jolloin tuotiin toki uusi kuppi ja pannu.

Aloitin Milk Oolongilla (siitä saisi kokonaan oman bloggauksensa) ja lopetin Imperial Earl Greyhin.

Seura oli loistavaa, afternoon tea aivan jees. Jos näiden kahden välillä arpoo, niin Salutorget (ellei ole pieniruokainen, isojanoinen ja lausua Kämpiä ’Kemp’ tai ’Tsemp’).

Joulukortit 2017

Jos et tiennyt, niin nyt tiedät: meikätyttö on tonttu. Ja meillä tontuilla joulukorttien ajoissavalmistuminen on ammattiylpeyden asia. Joulukortit kantsii askarrella hyvissä ajoin syksyllä, ennen joululeipomisten ja – mikä parasta – paketointien aikaa.

Mun mielestä kortti on aina kiva – on se itse tehty tai ei! Itse en aina jaksa väsätä itse, koristella kylläkin. Tänä vuonna tein kätevän kompromissin: ostin valmiita joulu- ja ei-joulukortteja ja koristelin ne jouluisiksi kätevästi huovan ja liiman avulla.

Oon tosi tyytyväinen ideaani ja toteutukseen 💕 kohtahan nää pääsee jo lähettämäänkin!


The girl in the (iron) cloth mask!

Pari viikkoa sitten törmäsin Egon tiskidisplayllä Kocostarin naamioihin. Kasvonaamion skippasin kun kankaisia naamioita oon käyttänyt muutenkin paljon, mutta kosteuttavat jalka- ja käsinaamiot kiehtoivat konseptina ja pääsivät siten mukanani kotiin. En aiemmin jaksanut kokeilla näitä kun ajatus vaikutti sotkuiselta. Tänään kuitenkin mökkisaunan jälkeen rohkaistuin kokeilemaan. Toisin kuin kankaiset kasvonaamiot, nämä käsi- ja jalkanaamiot ovat ’ulkopuolelta’ kuivia ja mahdollistavat siten mm. kävelyn ja kännykän räpläämisen – kaiken millä on merkitystä 😉 Homma ei siten ole sotkuista, vaikka näin ennakkoluuloni uskoivat. Käsinaamiot ovat isot hanskat, joissa on varressa on pieni tarra kiristystä varten. Jalkavastaavat ovat samalla konseptilla sukkamalliset. Maskit tassuihin, 20 min niistä nautiskelua (ei tuntunut hiostavilta!), lopun mönjän hierominen ihoon ja johan on kivan kosteutettu olo. Kosmetiikka lupauksineen ei sinänsä mua niin kiinnosta, joten en nyt ala selittämään (tai itse edes lukemaan) miksi nämä toimisivat, mitkä ovat vaikuttavat aineet ym. Mun mielestä tää oli kätevämpää kuin rasvaaminen, siinä on mulle syytä riittämiin käyttää näitä! 😀 Kaverina käytin Garnierin nassumaskin.

High time for high tea!

Tein jo jokin aika päätöksen siitä, että aina kun joku pyytää mua tekemään kanssaan jotain, vastaan ”kyllä” ja sovin heti tarkemman aikataulun. Mulla ei oo paljoa kavereita, joten ei oo todellakaan varaa sanoa ”ei” jos joku joskus jotain mun kanssa tahtoo tehdä. En toki siis haluakaan sanoa ei, joskus vaan meinaa laiskuus ja pitkät työmatkat viedä voiton.

Enikeis, negaaminen sikseen, viime viikon keskiviikkona kävimme ystäväni kanssa seuraavan keskustelun (mun kissakahvilahypetyksen jälkeen):

Ystävä: ”Hei! Ehittäiskö joskus mennä Salutorgetin afternoon tea:lle?”
Elsa: ”Ooo vähänkö se ois cool. Kaikki mihi voi varata pöydän sopii mulle.”

Paria minuuttia myöhemmin meillä oli pöytävaraus tiistaille 12.9. klo 16:30. Hommahan toimii siis niin, että pöytävaraus tehdään Salutorgetin sivuilta ja pompitaan sitten paikan päälle popsimaan. Hinta on 23,50 e / hlö ja se sisältää tarjoilutornin sekä pannullisen teetä. Artikkelikuvan torni on meille kahdelle. Tarjoiluista on myös vegaaninen vaihtoehto ja muutenkin erikoisruokavaliot tiedusteltiin heti alkuunsa, hyvä niin!
Tarjoilutorni oli kolmekerroksinen: alhaalla pikkusuolaiset, keskellä harmaan alueen herkut (kuten skonssit) ja ylhäällä sitten pikkumakeat.
afternoon8afternoon9afternoon10
Teevalikoima oli riittävän laaja (minä valitsin Söderblandningin, Ystävä Darjeelingin), herkkutarjottimen valikoima lähes liiankin laaja (tuli ähky, sellanen tyylikäs ähky). Suosittelen lämpimästi korvaamaan illallisen afternoon tealla, nälkä kun ei setin jälkeen päässyt painamaan.
afternoon3
Miljöönä Salutorget on äärimmäisen miellyttävä ja palvelu pelasi mitä mainioimmin – ”onko täällä kaikki hyvin” kyselyä sai kuulla ennemmin liikaa kuin liian vähän. Toisaalta, hyvä näin, koska tuli sitten tilattua toinen pannullinen teetäkin, kun tarjoilija niin usein meidän pöydän kohdalla hiippaili.
afternoon1afternoon2afternoon4

Todellakin hintansa väärtti kokonaisuus ja erittäin toimiva konsepti, hieman hifimpi tapa nähdä kaveria kahvikupillisen ääressä (ilman sitä kahvikupillista, tosin). Kannattaa kokeilla, ihan jo Salutorgetin pompöösien vessojenkin vuoksi!

Kiitos Ystävä seurasta, seuraavan kerran sitten Kämpin (Kemp, Tsemp!) vastaavalle!